Poika ja kilpikonna
| Poika ja kilpikonna | |
|---|---|
| Håkan Bråkan & Josef | |
 |
|
| Ohjaaja | Erik Leijonborg |
| Käsikirjoittaja | Lars Lundström |
| Perustuu | Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin kirjoihin |
| Tuottaja | |
| Kuvaaja | Rolf Lindström |
| Leikkaaja | Anders Nylander |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Ensi-ilta | 2004 |
| Kesto | 84 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Poika ja kilpikonna (Håkan Bråkan & Josef) on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut Erik Leijonborgin ohjaama ruotsalainen[1] lastenelokuva, joka perustuu Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin lastenkirjoihin. Elokuvan poikahahmo Håkan on Anderssonin perheestä kertovien kirjojen päähenkilön Lassen pikkuveli. Television joulukalenterina alun perin käytettyjä, poikiin ja miehiin painottuvia Håkan Bråkan -tarinoita on Ruotsissa syytetty seksismistä.[2] Myös animoitu kilpikonna on koiraspuolinen, nimeltään Josef.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
8-vuotias Håkan saa pikkuveljen sijasta pikkusiskon. Kun Håkan tapaa kiukkuisen kilpikonnan nimeltä Josef, eläin alkaa toimia sisarkateudesta kärsivän pojan salaisten ajatusten äänitorvena.[2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Axel Skogberg | … | Håkan |
| Per Svensson II | … | Rudolf, isä |
| Tintin Anderzon | … | Karin, äiti |
| Jonas Karlsson | … | Josef (ääni) |
| Johan Rheborg | … | Ragnar |
| Leo Holm | … | Sune |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poika ja kilpikonna oli Erik Leijonborgin esikoisohjaus. Josef-kilpikonna oli Ruotsin ensimmäinen näytelmäelokuvaan animoitu tietokonehahmo.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Salla Vehkasalon mielestä Poika ja kilpikonna on reipas koko perheen elokuva, joka tuo mukavaa vaihtelua nykyiseen Hollywood-animaation tulvaan. Lapsiperheen elämää ei ole siloteltu kiiltokuvaksi, ja elokuvan ongelmat nousevat yksinkertaisista arjen asioista. Mitään kovin uutta se ei kuitenkaan lastenelokuvaan tuo. Sekä aikuis- että lapsinäyttelijät tekevät Vehkasalon mielestä roolinsa yhtä hyvin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Varjola, Markku: Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000–2007, s. 50. Helsinki: Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry, 2008. Arkistoitu 16.10.2013. (pdf) (viitattu 18.11.2012).
- ↑ a b c d Vehkasalo, Salla: Poika ja kilpikonna Film-O-Holic.com. 27.05.2005. Viitattu 23.4.2019.