Hätävarjelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hätävarjelu on oikeutusperuste muutoin rikolliseen tekoon, jonka tuomioistuin katsoo olleen oikeutettu oikeushyvien (esimerkiksi henki, koskemattomuus, omaisuus, kotirauha) puolustamisen kannalta. Rikoslain mukaan teko voidaan oikeuttaa hätävarjeluna, mikäli se on välttämätön välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. [1] Hätävarjelussa käytetyn voimankäytön puolustettavuutta arvioitaessa huomioidaan, paitsi suojeltavan edun merkitys ja hyökkäyksen vaarallisuus, myös puolustuksessa käytetyn väkivallan ja sen aiheuttamien vahinkojen suuruus. Vähäarvoisen omaisuusedun pelastamiseksi ei ole lupa aiheuttaa esimerkiksi vakavia henkeen tai terveyteen kohdistuvia vammoja. [2] Jos hätävarjeluna tehty teko on kokonaisarvosteluun nähden pahempi kuin olisi ollut tilanteeseen nähden välttämätöntä, tekijä voidaan tuomita täyteen tai alennettuun rangaistukseen. Tällöin on kysymys hätävarjelun liioittelusta.

Oikeus hätävarjeluun turvautumiseen on rajattu tiukasti. Puolustautuminen on sallittua vasta, kun hyökkäys on välittömästi uhkaamassa tai jo alkanut. Hätävarjeluoikeus päättyy välittömästi, kun hyökkäys on päättynyt ja suojeltavia oikeushyviä koskeva vaara on poistunut. Liian myöhään eli oikeudettoman hyökkäyksen jo loputtua aloitettu puolustautuminen muuttuu itse hyökkäykseksi, jota vastaan toinen osapuoli voi mahdollisesti käyttää hätävarjelua. [3]

Luulotellusta eli putatiivisesta hätävarjelusta on kyse silloin, kun henkilöllä on väärä tilanteenkuva ja siksi tekee rikoksen luullen sen olevan hätävarjeluna oikeutettu. Esimerkiksi puolustautuminen leluaseen käyttäjää vastaan on putatiivista hätävarjelua, jos lelua ei tilanteessa voinut erottaa aidosta aseesta.

Hätävarjelun ja toisen oikeutusperusteen, pakkotilan, ero on siinä, että hätävarjelussa puolustaudutaan inhimilliseltä uhalta, kun taas pakkotilassa ihminen suojautuu ympäristöstä, kuten luonnonilmiöistä tai onnettomuuksista, aiheutuvia vaaroja vastaan rikollisen teon avulla suojatakseen arvokkaampia oikeushyviä.

Rikoslain 4 luvun 4 § hätävarjelusta kuuluu

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rikoslaki 4 luku 4 § (39/1889, muut. 515/2003)
  2. HE 42/2002 vp
  3. Nuotio, K., Majanen, M.: Rikosoikeuden poluilla. s. 79-81. Forum Iuris, 2003. ISBN 951-45-9478-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]