Häly

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Häly merkitsee akustiikan terminä epä­säännöllisten, jaksottomien värähdysten muodostamaa ääntä. Toisin kuin sävelellä, hälyllä ei siis ole määrättyä sävel­korkeutta.[1].

Hälyääniä käytetään sävelten ohella jonkin verran musiikissakin. Niinpä monilla lyömä­soittimilla kuten rummuilla ei saada määrä­korkuisia säveliä, ainoastaan sävel­tasoltaan epä­määräisiä häly­ääniä.[2].

Fonetiikassa hälyllä tarkoitetaan äänteen piirrettä, joka syntyy ääntöväylän supistuma­kohdassa pyörteisen eli turbulentin ilmavirtauksen vaikutuksesta. Sellainen kuuluu moniin konsonantteihin, varsinkin frikatiiveihin, ja varsinkin spiranteissa se on varsin voimakas.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 1173, art. Häly. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  2. Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3861, art. Soittimet. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  3. Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous), s. 8159, art. Äänteet. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.