Gustave de Molinari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gustave de Molinari (3. maaliskuuta 181928. tammikuuta 1912) oli alankomaalais-ranskalainen taloustieteilijä. Hänet yhdistetään ranskalaisiin (laissez-faire) klassisiin liberaaleihin kuten Frédéric Bastiat ja Hippolyte Castille, ja häntä pidetään ensimmäisenä anarkokapitalismin muotoilijana ja kannattajana.

1840-luvun pariisissa hän osallistui Bastiat'n Vapaakauppayhdistykseen ("Ligue pour la Liberté des Échanges"). Kuollessaan 1850 Bastia kuvasi Molinarin teostensa jatkajaksi. Vuonna 1849, pian vuoden 1848 vallankumousten jälkeen Molinari julkaisi esseen "Turvallisuustuotanto" ja kirjan Les Soirées de la Rue Saint-Lazare, joissa hän kuvasi, miten oikeuden ja suojelun markkinat voisivat paremmin korvata valtion.

1850-luvulla Molinari pakeni keisari Napoleon III:n uhkauksia Belgiaan. 1860-luvulla hän palasi Ranskaan työstämään vaikutusvaltaista sanomalehteä Le Journal des Debats, jonka päätoimittaja hän oli 1871 - 1876. Molinari oli Ranskan taloustieteen seuran lehden Journal des Économistes päätoimittaja 1881-1909. Kirjassaan Huomisen yhteiskunta (1899) esitti turvallisuus järjestelyjen liittojärjestelmää ja toisti tukensa kilpaileville yksityisille turvallisuuspalveluille.

Molinari on haudattu Pariisin kuuluisalle Père Lachaise -hautausmaalle.

Poliittinen filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät vaikutusvaltaiset anarkokapitalistit kuten Murray Rothbard ja Hans-Hermann Hoppe pitävät Molinaria aatteen ensimmäisenä puolestapuhujana. "Huomisen yhteiskunnan" vuoden 1977 englanninkielisessä laitoksessa Rothbard sanoi "Turvallisuustuotannon" olevan "historian ensimmäinen anarkokapitalismin esitys", vaikka lisäsikin, ettei tuolloin tunnettu termiä "anarkokapitalismi" ja että de Molinari olisi varmaan torjunut sen termin. Hoppen mukaan "Turvallisuustuotanto" on luultavasti "merkittävin yksittäinen kontribuutio anarkokapitalismin moderniin teoriaan".[1] Jo 1800-luvulla Molinari vaikutti markkina-anarkisti Benjamin Tuckerin ja vapaus-lähtöisten ajattelijoiden poliittisiin filosofioihin.[2]

Vuoden 1899 kirjassaan Huomisen yhteiskunta de Molinari puolusti "kansallisuuden vapata muotoutumista" "rauhantilassa" ja vapaudessa (osa II, luku 2):

"Sota on täysi vastakohta kansallisuuden vapaalle muodostumiselle, kansallisuuden valitsemiselle tai siitä luopumiselle."

"Yhteinen rauhan takaaminen ... suojaisi kaikkia valtioita aggressioilta ... ja samalla jokainen valtion osanen olisi vapaa vaihtamaan kansallisuuttaan halutessaan ja tarpeensa mukaan. Luopuminen kansalaisuudesta ei vaarantaisi valtion muun osan turvallisuutta ja siksi sitä ei voisi vastustaa."

"Rotujen, tapojen tai kielen aiheuttamat sisäiset ongelmat katoaisivat rauhantilan tullen. Valtioilla olisi mahdollisimman korkea moraali ja materiaalinen kehitys, koska ne muodostuisivat vapaaehtoisesti ja luontaisten läheisyyksien mukaan muodostuen toisistaan pitävistä tai samanlaisista yksiköistä. Sen sijaan, kun valtioiden yhtenäisyyttä ylläpidetään väkisin, osien suosiminen synnyttää jakoja ja vihaa. Nämä katoavat, kun yhteisöjen synty tapahtuu ainoistaan vapaaehtoisesti valitun isänmaan kautta, joka on yhdessä valittu ja jota yhdessä rakastetaan."

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustave de Molinari.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]