Gustav Suits

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustav Suits

Gustav Suits (30. marraskuuta 1883 Võnnu kunta, Viro23. elokuuta 1956 Tukholma, Ruotsi) oli virolainen runoilija ja vuosisadan alussa syntyneen Noor-Eesti eli Nuori Viro -nimisen kansallisuusliikkeen perustaja ja johtomiehiä.

Suits syntyi Võnnun kunnassa lähellä Tarttoa opettajaperheeseen. Hän opiskeli vuosina 1869–1904 Tarton kruununkymnaasissa, työskenteli Suomessa kotiopettajana kesäisin (1901–1904) ja aloitti vuonna 1904 opintonsa Tarton yliopistossa mutta siirtyi vuonna 1905 Helsingin yliopistoon opiskelemaan eurooppalaista kirjallisuutta, suomen kieltä ja kansanrunoustiedettä. Hän kuului ensimmäisiin, jotka vaativat Virolle valtiollista itsenäisyyttä.

Suits oleskeli Suomessa maansa itsenäistymiseen asti ja suoritti Helsingin yliopistossa 1910 filosofian kandidaatin tutkinnon. Hän työskenteli Helsingin yliopiston kirjastossa vuosina 1913–1917 sekä opetti suomen kieltä Helsingin venäläisessä kymnaasissa. Vuonna 1914 hän oleskeli Pariisissa Helsingin yliopiston apurahan turvin.

Vuosina 1917–1919 Suits osallistui Viron politiikkaan ja toimi Viron sosialistisen vallankumouspuolueen keskuskomiteassa.

Tarton yliopiston kirjallisuudenhistorian professorin sijaiseksi hänet nimitettiin 1921; hän toimi ylimääräisenä professorina vuodesta 1924 alkaen ja varsinaisena professorina vuodet 1931–1944. Suits loi maansa kirjallisuuteen uudenaikaisen lyriikan. Hänen esikoiskokoelmansa Elu tuli ilmestyi 1905 ja ennen pitkää hänestä tuli isänmaanrakkauden, vapauden ja vallankumouksen miehekäs laulaja. Hänen muita runokokoelmiaan olivat muun muassa Tuulemaa (1913) ja Kõik on kokku unenägu (1922). Suits julkaisi myös tieteellisiä tutkimuksia kansalliskirjallisuuden alalta (mm. Nuori Kreutzwald). Suitsin myöhäistuotantoa julkaistiin vuonna 1950 kokoelmassa Tuli ja tuul. Hän käänsi runoutta hollannista ja ruotsista viroksi.

Vuonna 1944 Suits pakeni neuvostomiehitystä perheineen Suomeen ja siirtyi samana vuonna Ruotsiin. Hän työskenteli Nobel-instituutin kirjastossa Tukholmassa. Vuonna 1953 hänet nimitettiin Viron pakolaishallituksen kulttuuriministeriksi, mutta hän ei ottanut tehtävää vastaan.

Gustav Suitsun puoliso oli Aino Emilia o.s. Thauvón (9.11.1884–8.8.1969), Viitasaaren kirkkoherran Emil Thauvónin tytär. Heille syntyi kaksi tytärtä, Anna-Lisa (1914–1956) ja Helga (1924–1999). Helga Suits-Kangro julkaisi vanhempiensa kirjeenvaihdon vuosilta 1908–1916 kirjana Aino ja Gustavi lugu (1987).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Historian Henkilöitä -kirja
  • Eesti Entsüklopeedia 14, s. 491–492.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.