Gustav Radde

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustav Radde.

Gustav Ferdinand Richard Radde (27. marraskuuta 1831 Danzig2. maaliskuuta / 15. maaliskuuta 1903 Tbilisi, Georgia) oli saksalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija.

Radden isä Johann Radde oli opettaja. Hänellä oli 2 sisarta ja veli Otto. Gustav opiskeli vain lyhyesti ja ryhtyi sitten apteekkariksi. Hänen kiinnostuksensa luonnontieteisiin kasvoi, ja 1852 hän luopui liiketoiminnasta ja vietti 2 vuotta Krimillä kasvitieteilijä Christian von Stevenin kanssa keräten kasveja ja eläimiä. Hän teki retkiä Etelä-Venäjälle Johann Friedrich von Brandtin ja Karl Ernst von Baerin kanssa. Hän osallistui kasvi- ja eläintieteilijänä astronomi Ludwig Schwarzin johtamalle Itä-Siperian retkelle 1855.

1864 hän asettui asumaan Tbilisiin, Georgiaan.[1] Eläinten ja kasvien lisäksi hän keräsi ja tutki kansatiedettä keräten balladeja ja tarinoita sekä tutkien paikallisia kieliä ja tapoja. Tulostensa esittelemiseksi hän perusti Tbilisiin Kaukaasialaisen museon. Seuraavina vuosina keräilymatkat ulottuivat myös Mustanmeren ja Kaspianmeren rannikoille ja laajalle alueelle Keski-Aasiaan. 1895 hän purjehti Intiaan ja Japaniin, ja 2 vuotta myöhemmin hän osallistui virallisena luonnontieteilijänä Venäjän keisariperheen matkalle Pohjois-Afrikkaan.

1884 hänet valittiin maailman ensimmäisen Kansainvälisen ornitologisen kongressin isännäksi Wienissä. Hän oli British Ornithologists' Unionin ja Zoology Society of Londonin ulkojäsen.

Hänen kunniakseen on nimetty useita eläimiä, muun muassa eräs käärme Vipera raddei ja eräs sammakko Bufo raddei. Radde itse nimesi ja kuvaili kaspianrautiaisen (Prunella ocularis). Siperianuunilinnun (Phylloscopus schwarzi) hän nimesi Ludwig Schwarzin kunniaksi.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ethnographie der Krimtataren. 1874
  • Vier Vorträge über den Kaukasus: Gehalten im Winter 1873/4 in den grösseren Städten Deutschlands. Perthes, Gotha 1874
  • Chews'uren und ihr Land: Ein monographischer Versuch. Fischer, Cassel 1878
  • Ornis caucasica. 1884 ff.
  • Die Fauna und Flora des südwestlichen Kaspigebiets. 1886
  • Reisen an der persisch-russischen Grenze: Talysch und seine Bewohner. Brockhaus, Leipzig 1886
  • Aus den Daghestanischen Hochalpen. 1887
  • Das Ostufer des Pontus und seine kulturelle Entwickelung im Verlaufe der letzten dreißig Jahre: vorläufiger Bericht über die Reisen im kolchischen Tieflande, Adsharien, am Ostufer des Schwarzen Meeres, am Unterlaufe des Kuban und über die Durchquerung der Hauptkette von Psebai nach Sotschi im Sommer 1893. Perthes, Gotha 1894 (yhdessä E. Koenigin kanssa)
  • Der Nordfuss des Dagestan und das vorlagernde Tiefland bis zur Kuma: Vorläufiger Bericht über die im Sommer 1894 ausgeführten Reisen. Perthes, Gotha 1894 (yhdessä E. Koenigin kanssa)
  • Wissenschaftliche Ergebnisse der im Jahre 1886 allerhöchst befohlenen Expedition nach Transkaspien und Nord-Chorassan. Perthes, Gotha 1898
  • Grundzüge der Pflanzenverbreitung in den Kaukasusländern von der unteren Wolga über den Manytsch-Scheider bis zur Scheitelfläche Hocharmeniens. Engelmann, Leipzig 1899 (Gantner, Vaduz 1976, ISBN 3-7682-0987-3)
  • Die Sammlungen des kaukasischen Museums. Tiflis o.J. (19XX)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]