Gustaf Unonius
Gustaf Elias Marius Unonius (25. elokuuta 1810 Helsinki – 14. lokakuuta 1902 Hacksta, Ruotsi) oli Suomessa syntynyt pappi, konsuli ja amerikansiirtolaisten olojen kuvaaja.[1]
Unoniuksen vanhemmat olivat Israel Unonius ja Maria Juliana Gardberg. Helsingissä syntynyt Unonius muutti jo lapsena vanhempiensa mukana Ruotsiin Grisslehamniin, jossa hänen isänsä toimi postimestarina ja tullinhoitajana. Unonius opiskeli Karlbergin kadettikoulussa 1823−1830, mutta ei ryhtynyt upseeriksi, vaan kirjoittautui Uppsalan yliopistoon. Hänen Frans Mikael Franzénille omistamansa runo Gustaf eller den finske flytktningen (1829) on tuolta ajalta. Koleran vaivatessa Ruotsia 1834 Unonius opiskeli hetken lääketiedettä, kunnes päätti muuttaa Yhdysvaltoihin 1841. Siellä hän teki elämäntyönsä siirtolaispappina, opiskeltuaan 1843−1845 episkopaalisen kirkon papiksi. Chicagossa asuessaan 1856−1858 Unonius toimi Ruotsin ja Norjan konsulina. Ruotsiin 1858 palattuaan hän pyrki evankelis-luterilaisen kirkon papiksi, mutta ei tullut hyväksytyksi. 1861 alkaen hän jatkoi isänsä ammatissa Grisslehamnin tullipäällikkönä. Hänen siellä kirjoittamaansa muistelmateosta Minne från en sjuttonårig vistelse i nordvestra Amerika pidetään yhtenä parhaista Amerikan siirtolaisolojen kuvauksista. Teos ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1861 ja 1862 ja se käännettiin myös englanniksi.[1]
Unoniuksen puoliso oli Charlotta Margareta Öhrströmer.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kari Tarkiainen: Unonius, Gustaf (1810–1902). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivu 106.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Minne från en sjuttonårig vistelse i nordvestra Amerika, 1. osa (ruots.) (Viitattu 23.11.2014)
- Minne från en sjuttonårig vistelse i nordvestra Amerika, 2. osa (ruots.) (Viitattu 23.11.2014)
| ||||||||||||||||||||||
