Gustaf von Essen
Gustaf Robert von Essen (3. marraskuuta 1882 Jepua – 10. tammikuuta 1957) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja apulaisjohtaja. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Carl Jonathan von Essen ja Aina Johanna von Essen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1940 Eva Meta Helena Strömin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Essen kävi kahdeksan luokkaa Vaasan suomalaista reaalilyseota ja yhden vuoden Helsingin kauppaopistoa. Hän toimi liikemiehenä ja harjoitti kieliopintojaan Hampurissa vuosina 1907–1909 ja Ranskassa aina vuoteen 1915 saakka.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Essen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 29. toukokuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan ja 10. heinäkuuta 1917 edelleen 2. konekiväärikomppaniaan. Hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[1][2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Essen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi aluksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja 8. maaliskuuta 1918 alkaen 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen Essen palveli 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla sittemmin on ollut nimet Jääkäripataljoona n:o 2, Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona, jonka konekiväärikomppaniassa hän toimi joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Hän erosi armeijasta 9. syyskuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja toimi 20. syyskuuta 1919 – 1. tammikuuta 1920 piiriesikunnan kansliapäällikkönä Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirissä ja 1. tammikuuta 1920 – 15. helmikuuta 1921 piiripäällikkönä. Suojeluskuntajärjestöstä lähtönsä jälkeen hän toimi Jepuan villakehruutehdas oy:n konttoripäällikkönä ja apulaisjohtajana vuosina 1928–1932 sekä myöhemmin yksityisenä liikemiehenä. Hänet on haudattu Jepualle.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|