Tämä on lupaava artikkeli.

Gust Alonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gust Alonen
Gust Alosen pidätyskuva vuodelta 1919.
Gust Alosen pidätyskuva vuodelta 1919.
Henkilötiedot
Syntynyt21. maaliskuuta 1877
Ruotsi
Kuollut1953 (75–76 vuotta)
Cookin piirikunta, Illinois, Yhdysvallat
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti ay-aktiivi, toimittaja ja kirvesmies
Puoliso Ida Alonen
Lapset Elmer Alonen
Muut tiedot
Järjestö Industrial Workers of the World

Gust Samuel Alonen (21. maaliskuuta 1877 Ruotsi[1]1953 Cookin piirikunta, Illinois, Yhdysvallat[2]) oli amerikansuomalainen ammattiyhdistysaktiivi ja anarkisti. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1919, kun hänet tuomittiin yhdessä Carl Päiviön kanssa yli neljän vuoden vankeusrangaistukseen vallankumouksellisen materiaalin levittämisestä.[3]

Ruotsista siirtolaiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gust Alonen syntyi suomalaisille vanhemmille Ruotsissa, josta hän muutti perheensä mukana jo lapsena Suomeen. Oikeudenkäynnissä antamansa kertomuksen mukaan Alonen teki töitä jo kuusivuotiaasta lähtien ja työskenteli muun muassa sekätyömiehenä, maalarina, puuseppänä ja metsätyömiehenä. Yhdysvaltoihin hän matkusti ensimmäistä kertaa siirtolaisena vuonna 1894. Alonen teki neljän vuoden ajan metsätöitä Kaliforniassa, muutti sen jälkeen Australiaan ja palasi jälleen Pohjois-Amerikkaan 1906. Alonen työskenteli Kalifornian lisäksi New Yorkin ja Oregonin osavaltioissa, kunnes hän vuonna 1913 muutti taas lyhyeksi aikaa Australiaan. Toukokuussa 1914 hän palasi San Franciscoon ja muutti sieltä kahden vuoden kuluttua New Yorkiin, jossa Alonen oli puuseppänä ja telakkatyöläisenä.[1]

Aktivismi ja vankeustuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonen kuului 1910-luvun alkuvuosista lähtien anarkosyndikalistiseen Industrial Workers of the World -ammattiliittoon. Amerikkalaisen feministin ja kommunistijohtajan Elizabeth Gurley Flynnin mukaan hän toimi Carl Päiviön kanssa IWW:n suomalaisen Bronxin osaston sisälle syntyneessä radikaalissa ryhmittymässä. Se halusi lakkojen ja mielenosoitusten sijaan esimerkiksi sabotaasia ja muuta suoraa toimintaa. Venäjällä pari vuotta aikaisemmin tapahtuneen lokakuun vallankumouksen johdosta viranomaiset olivat alkaneet pelätä vastaavan radikalismin kasvua myös Yhdysvalloissa. Tämän ”punaisen uhan” torjumiseksi maan hallitus aloitti työväenliikkeeseen kohdistuneita pakkotoimia, joiden kohteeksi joutuivat myös Alonen ja Päiviö. He olivat julkaisseet Luokkataistelu-nimistä lehteä, jonka viranomaiset katsoivat sisältävän vallankumouksellista materiaalia.[1]

Kesäkuussa 1919 lehdistön toimintaa valvonut niin sanottu Luskin komitea teki ratsian IWW:n toimitiloihin Manhattanilla. Sen yhteydessä takavarikoitiin muun muassa Alosen ja Päiviön toimittaman lehden numeroita. Syytteen heille toi lopulta maaliskuussa 1919 julkaistu artikkeli, jossa kyseenalaistettiin rauhanomainen vallankumous. Alonen ja Päiviö pidätettiin elokuussa, ja lokakuussa käynnistyneen oikeudenkäynnin jälkeen he saivat 4–8 vuoden vankeusrangaistukset ”rikollisesta anarkismista”. Ne olivat ensimmäiset kyseisen lakipykälän mukaan New Yorkin osavaltiossa annetut tuomiot. Heitä uhattiin myös maastakarkotuksella, mutta sitä ei kuitenkaan pantu täytäntöön.[1]

Vankeustuomion jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonen kärsi aluksi tuomiotaan Auburnin vankilassa, josta hänet myöhemmin siirrettiin Sing Singin vankilaan. Alonen vapautui vuonna 1923. Hän asettui puolisonsa Idan kanssa New Yorkin Westchesteriin perustettuun Mohegan Colony -nimiseen anarkistiseen yhteisöön, jossa asui myös puolenkymmentä muuta suomalaisperhettä ja lisäksi paikkakunnalle oli muuttanut lukuisia muita vasemmistolaisia. Alonen työskenteli kirvesmiehenä ja auttoi muun muassa rakentamaan yhteisön koulua, joka toimi espanjalaisen anarkistin Francisco Ferrerin luoman ”nykyaikaisen koulun” (Escuela Moderna) mallin mukaisesti. Hänen tiedetään olleen myös kiinnostunut luontaishoidoista ja luonnonmuokaisesta ravinnosta. Lisätienestejä Alonen hankki muun muassa toimimalla joulukuusikauppiaana.[1]

Gust Alosen viimeisistä vuosista ei ole tarkkaa tietoa, mutta hän asui perheineen Westchesterin piirikunnan Peekskillissä. Joidenkin lähteiden mukaan Alonen olisi kuollut Illinoisin osavaltiossa vuonna 1953,[2] mutta professori Paul Avrichin kirjoittaman historiikin mukaan hän menehtyi auto-onnettomuudessa kotikaupungissaan, jossa myös Alosen Kankaanpäästä kotoisin ollut puoliso kuoli vuonna 1982. Pariskunnan poika Elmer syntyi 1920.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]