Guineanlintuhaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guineanlintuhaukka
Piirros John Gerrard Keulemans, 1874
Piirros John Gerrard Keulemans, 1874
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Lintuhaukat Accipiter
Laji: toussenelii
Kaksiosainen nimi
Accipiter toussenelii
(J. Verreaux, E. Verreaux, and Des Murs, 1855)[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Guineanlintuhaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Guineanlintuhaukka Commonsissa

Guineanlintuhaukka (Accipiter toussenelii) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Sitä tavataan Länsi-Afrikassa. Sitä pidetään usein samana lajina kuin afrikanlintuhaukkaa.[2]

Levinneisyys ja esiintymisalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji saattaa jakautua kahteen alaryhmään, itäiseen (A. t. toussenelii ja A. t. canescens), jota on tavattu Kongojoen valuma-alueella Gabonin, ja Etelä-Kamerunin länsipuolella, sekä läntiseen (A. t. macroscelides ja A. t. lopezi), jota on tavattu Länsi-Kamerunista Senegalin länsipuolelta ja Biokosta. Sen elinpiiri on alava [3] metsä, etenkin sademetsä ja tiheä sekundäärimetsä, usein jokien ja soiden lähellä. Myös mangrovemetsät kuuluvat sen elinpiiriin. Sitä tavataan myös viljelyksillä, puistoissa ja suurissa puutarhoissa. Se ei ilmeisesti ole muuttolintu eikä vaella nuorten lintujen levittäytymistä lukuunottamatta.[2]

Sen rajana afrikanlintuhaukkaan on Länsi-Uganda ja itäinen ja eteläinen Kongon demokraattinen tasavalta.[2]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen siipiväli on koirailla 18,4–20,3 cm ja naarailla 20,4–24,3 cm. Sen pituus on noin 3/5 siipivälistä. Koiraat painavat 150–235 grammaa, naaraat 170–265 grammaa. Vaikka kaikki petolintunaaraat ovat koiraita suurempia, näillä ero on tavallista suurempi. Akuisen silmät, vahanahka ja jalat ovat keltaiset tai kellanoranssit. Itäisen ajalajin aikuiset ovat päältä tummanharmaita mutta pää on vaaleampi. Alapuolella siinä on punaruskeaa ja valkoista. Pyrstö on musta ja siinä on kaksi tai kolme täplää. Nuoret ovat päältä mustia ja alta valkoisia, eikä niissä ole merkkejä.[2]

Läntisen alalajin aikuiset ovat myös päältä tummia, mutta niillä kurkku on harmaa, ja radoituksessa on alapuolella punaruskeaa. Pyrstössä niillä on kolme valkoista täplää. Nuoret linnut ovat päältä mustanruskeita ja alta valkoisia mustin pilkuin.[2]

Tavallisin ääni 2–3 sekunnin välein kuuluva "vatsastapuhujan rahiseva krit tai terävämpi uit". Se kuuluu linnun istuessa paikallaan, etenkin aamuvarhain, ja lennossa, ja se on parien ja kosiskelussa käytetty sekä reviirin ilmoitusääni. Kun koiras tuo syötävää pesään, se päästää "hiljaisemman tshuk- tai krit-äänen". Pesän ympäriltä kuuluu muita hiljaisempia ja pehmeämpiä ääni, joita päästelee ehkä lähinnä naaras.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesintäkausi alkaa heinä-elokuussa ja päättyy helmikuussa. Toisin kuin afrikanlintuhaukka tämän lajin sanotaan tekevän lentoesityksiä vain harvoin. Pesä on 6–20 metrin korkeudessa suuren puun päähaarassa tai sivuoksalla lehvästön tai köynnösten kätkössä. Se rakennettu risuista, ja on noin 40 cm leveä ja 15–45 cm syvä, ja siinä on reunuksena tuoreita lehtiä. Naaras munii 2 tai 3 munaa (harvoin 1 tai 4). Muiden lintuhaukkojen tapaa naaras hautoo ja huolehtii poikasista ja koiras hankkii ravintoa, joskin naaras saalistaa jonkin verran kuin poikaset ovat kasvaneet. Haudonta kestää noin 4 tai 5 viikkoa, ja poikaset ovat lentokykyisiä 32–36 päivän ikäisinä. Nuoret linnut vaihtavat luultavasti suoraan aikuisten höyhenpukuun vähän yli vuoden ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin ravintona ovat sammakot ja makeanveden äyriäiset. Se saalistaa suurempia hyönteisiä kuin afrikanlintuhaukka ja syö myös sisiliskoa, kastematoja ja pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Se saalistaa koko päivän, myös aamu- ja iltahämärsässä. Saalistaessaan se on piilossa puiden latvuksissa, usein aukeiden paikkojen kuten polkujen tai vesien äärellä. Se myös lentää nopeasti puusta toiseen saalistaessaan, jonka se sieppaa syöksye tai sieppaa, ja lentää tiheän kasvuston vierellä josta se syöksyy läpi yllättäen saaliinsa.[2]

Suojelutilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin lukumäärä on luultavasti supistumassa elinalueiden häviämisen vuoksi, mutta se on melko sopeutuvainen ja lienee yhä yleinen.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahta alalajiryhmää voi pitää erillisinä lajeina, ja siinä tapauksessa läntinen on nimeltään Accipiter macroscelides. Tavallisemmin kuitenkin tämä laji liitetään yhteen afrikanlintuhaukan ('(Accipiter tachiro)) kanssa,[2][4] sillä ryhmät sekoittuvat toisiinsa ja vaihtelevat hyvin paljon, ja eri populaatiot muistuttavat toisiaan.[2] Guineanlintuhaukkaa pidetään erillisenä lajina teoksen Handbook of the Birds of the World mukaan[5] ynnä muiden auktorien mukaan.[3][6]

Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä taksoni on alalaji seuraavasta lajista: Accipiter [tachiro or toussenelii] (sensu lato) (laajasti ymmärrettynä).[7]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ITIS:n luettelossa mainitaan seuraavat alalajit:[1]

  • Accipiter toussenelii lopezi (Alexander, 1903)
  • Accipiter toussenelii macrocelides (Hartlaub, 1855)
  • Accipiter toussenelii toussenelii (J. Verreaux, E. Verreaux & Des Murs, 1855)

Nimen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin nimesivät Des Murs ja Verreaux Alphonse Toussenelin mukaan kannustaakseen häntä etenemään luonnontieteellisissä tutkimuksissaan.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Accipiter toussenelii (TSN 175345) Viitattu 19.5.2012. (englanniksi) (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k James Ferguson-Lees, David A Christie: Raptors of the World, s. 521–523. Houghton Mifflin. ISBN 978-0-618-12762-7. (englanniksi)
  3. a b Peter Lack: ABC African Checklist (nonpasserines) 2006. African Bird Club. (englanniksi)
  4. BirdLife International 2007: 2007 IUCN Red List of Threatened Species ([vanhentunut linkki]Scholar search) (englanniksi) [2010 arkistolinkki], siteerattu: R. J. Dowsett , A. D. Forbes-Watson: Checklist of Birds of the Afrotropical and Malagasy Regions. Volume 1: Species limits and distribution. Tauraco Press. (englanniksi)
  5. J. del Hoyo, A. Elliott, J. Sargatal: Handbook of the Birds of the World. Vol. 2: New World Vultures to Guineafowl. Barcelona: Lynx Edicions. ISBN 84-87334-15-6. (englanniksi)
  6. James F. Clements: The Clements Checklist of Birds of the World. Cornell University Press. ISBN 978-0-8014-4501-9. (englanniksi), according to Denis Lepage: Avibase - the world bird database 2003–2007. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi) Linkki Clementsin luettelon ladattavaan Exel-tiedosto Cornellin yliopiston sivulla
  7. Avibase, viitattu 26.8.2012
  8. O. Des Murs: Revue et magasin de zoologie pure et appliquée (Google Books) 1849. Au bureau de la Revue et magasin de zoologie. (ranskaksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Red-chested Goshawk