Guaramidit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Guaramidit[1] olivat Iberian (eli Georgian itäosan Kartlin) kuningassuvun Khosroiani-dynastian nuorempi haara. He hallitsivat Iberian ruhtinaina (erismtavari) vuosina 588–627, 684–748 ja 779/780–786. Kolme dynastian ruhtinasta sai Bysantin keisarilliselta hovilta kuropalates-arvonimen. Dynastian perusti Guaram I (hallitsi 588–n. 590), joka oli Khosroiani-kuningas Vakhtang I Gorgasalin ja hänen bysanttilaisen Helene-vaimonsa pojanpoika. Klardžetin ja Džavakhetin ruhtinaskunnat periytyivät sukuhaarassa. Guaramidit olivat avioliiton kautta sukua Georgian muille johtaville ruhtinassuvuille: Khosroiani-, Nersiani- ja Bagrationi-suvuille. Guaram III:n (hallitsi 779/780–786) tyttären avioliitto maanpakoon lähteneen Bagratuni-prinssi Vasakin kanssa loi uuden Bagrationi-dynastian, josta tuli lopulta Georgian viimeinen ja pisimpään vallassa pysynyt hallitsijasuku. Kun guaramidi-suku sammui 700-luvun loppuun mennessä, suvun Bagrationi-serkut pääsivät valtaan noustuaan keräämään perintönsä guaramidien aiemmilta läänityksiltä.

Georgialainen 900-luvun kronikoitsija Sumbat Davitis-dze kirjoittaa teoksessaan Bagratidien historia virheellisesti (tai tahallaan), että guaramidit olivat bagratideja, jotka saapuivat Pyhältä maalta asettuakseen asumaan Georgiaan ja Armeniaan.

Iberian ruhtinaat guaramidi-dynastiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toumanoff, Cyril: Introduction to Christian Caucasian History, II: States and Dynasties of the Formative Period. Traditio, 1961, nro 17.
  • Rapp, Stephen H.: Studies In Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts. Peeters Bvba, 2003. ISBN 90-429-1318-5.
  • Rapp, Stephen H.: Sumbat Davitis-dze and the Vocabulary of Political Authority in the Era of Georgian Unification. Journal of the American Oriental Society, Oct.-Dec., 2000, 120. vsk, nro 4, s. 570-576.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nimi "guaramidit" on nykynimitys, jonka on ottanut käyttöön professori Cyril Toumanoff. Georgialaiset historioitsijat eivät ole yleisesti hyväksyneet sitä, mutta sitä käytetään yleisesti esimerkiksi englanninkielisessä kirjallisuudessa.