Guadalcanalin laivastotaistelut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guadalcanalin meritaistelut
Osa Guadalcanalin taistelua Tyynenmeren sodassa
Japanilainen lentokone savuaa alasampumisen jälkeen Guadalcanalilla 12. marraskuuta 1942. Taustalla aseistettu rahtialus USS Betelgeuse.
Japanilainen lentokone savuaa alasampumisen jälkeen Guadalcanalilla 12. marraskuuta 1942. Taustalla aseistettu rahtialus USS Betelgeuse.
Päivämäärä:

12.–15. marraskuuta 1942lähde?

Paikka:

Guadalcanalin saaren ympäristö Salomonmerellä, Salomonsaaret

Lopputulos:

liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Flag of the United States.svg Yhdysvallat

Flag of Japan.svg Japani

Komentajat

US Naval Jack 48 stars.svg William Halsey, Jr
US Naval Jack 48 stars.svg Daniel J. Callaghan (kaatui)
US Naval Jack 48 stars.svg Norman Scott (kaatui)
US Naval Jack 48 stars.svg Willis Augustus Lee

Naval Ensign of Japan.svg Isoroku Yamamoto
Naval Ensign of Japan.svg Hiroaki Abe
Naval Ensign of Japan.svg Nobutake Kondō
Naval Ensign of Japan.svg Raizo Tanaka

Vahvuudet

1 lentotukialus
2 taistelulaivaa
2 raskasta risteilijää
3 kevyttä risteilijää
12 hävittäjää

2 taistelulaivaa
6 raskasta risteilijää
4 kevyttä risteilijää
16 hävittäjää
11 kuljetusalusta

Tappiot

2 kevyttä risteilijää uponnut
7 hävittäjää uponnut
36 lentokonetta tuhoutunut
1732 kaatunutta

2 taistelulaivaa uponnut
3 hävittäjä uponnut
11 kuljetusalusta uponnut
64 lentokonetta tuhoutunut
1900 kaatunutta

Guadalcanalin meritaistelut käytiin toisessa maailmansodassa marraskuussa 1942 Guadalcanalin lähistöllä liittoutuneiden ja keisarillisen Japanin laivaston välillä. Taistelut alkoivat 12. marraskuuta 1942 ja päättyivät liittoutuneiden voittoon 15. marraskuuta 1942.

Molemmat osapuolet menettivät useita aluksia, mutta Yhdysvaltojen joukot onnistuivat estämään Japanin maihinnousujoukkoja tuomasta lisävahvistuksia Guadalcanalille. Taistelussa menehtyi kaksi yhdysvaltalaisjoukkojen komentajaa. Tämä oli sodan ainoa meritaistelu, jossa kaatui komentajia.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaiset olivat nousseet maihin Guadalcanalin saarelle elokuussa 1942. Taistelu saaren herruudesta jatkui seuraavan vuoden puolelle. Osana tätä taistelua käytiin useita meritaisteluja saaren lähivesillä. [1][2]

Meritaistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. marraskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiraali Aben johtamat japanilaiset (tstlv Hiei ja Kirishima, ristelijöitä ja hävittäjiä) etenivät kohti Guadalcanalia tarkoituksenaan möyhentää amerikkalaisten hallussa oleva lentokenttä. [3]

Vastassa oli kontra-amiraali Callaghanin ristelijäosasto (rist Atlanta, San Francisco, Portland, Helena, Juneau ja hävittäjiä).[4]

Osastot kohtasivat yön pimeydessä noin 1.30. Syntyneessä taistelussa upposivat hävittäjät Cushing, Laffey, Barton ja Monssen. Lisäksi risteilijät Atlanta (upposi myöh), San Francisco, Portland ja Juneau (upposi myöh) vaurioituivat pahasti.

Vastineeksi amerikkalaiset vaurioittivat pahasti Hieitä. Se jäi paikalle ja lentokentältä toimineet koneet upottivat sen illalla.[5]

Illalla amiraali Mikawan risteilijät kävivät lyhyen aikaa tulittamassa kenttää.

14.-15. marraskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiraali Kondo eteni illalla 14. marraskuuta kohto Guadalcanalia mukanaan tstlv Kirishima, risteilijät Atago ja Takao sekä hävittäjiä.

Vastassa oli tällä kertaa amiraali Leen uudet taistelulaivat Washington ja South Dakota sekä hävittäjiä.

Osastot kohtasivat Savo-saaren luona ennen puolta yötä. Japanilaiset menettivät Kirishiman ja hävittäjän. Moni amerikkalaislaiva vaurioitui.[6]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu Guadalcanalin herruudesta kääntyi tämän jälkeen amerikkalaisille. Lisäksi japanilaiset olivat kärsineet vakavia tappioita, eivätkä he pystyneet korvaamaan niitä toisin kuin amerikkalaiset[7].

Hyökkäyksen ensimmäinen vaihe, 23:17–23:30, 14 marraskuuta. Punaiset linjat ovat japanilaisten aluksia ja mustat linjat yhdysvaltalaisten aluksia.[8]
Hyökkäyksen toinen vaihe, 23:30–02:00. Punaiset linjat ovat japanilaisten aluksia ja mustat linjat yhdysvaltalaisten aluksia. Numeroidut keltaiset pisteet ovat uponneita aluksia.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arni s. 131-178
  2. vdVat s. 199-224
  3. Arni s. 161
  4. Arni s. 159
  5. Arni s. 165
  6. Arni s. 169-170
  7. Arni s. 171-172
  8. Frank, Guadalcanal, p. 474.
  9. Frank, Guadalcanal, p. 480.