Saksan liittotasavallan peruslaki
Saksan liittotasavallan peruslaki (saks. Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland, lyh. Grundgesetz) on Saksan perustuslaki. Se otettiin käyttöön 23. toukokuuta 1949.[1]
Nykyinen peruslaki eroaa monelta osin Weimarin tasavallan perustuslaista, joka oli Saksan historian ensimmäinen demokraattinen perustuslaki.[2]
Lain kirjoittajat eivät kuitenkaan halunneet kutsua lakia perustuslaiksi (saks. Verfassung), koska sen toivottiin jäävän väliaikaiseksi ja miehitysvyöhykkeisiin jaetun Saksan yhdistyvän pian. Tämän vuoksi laille annettiin nimeksi Grundgesetz, jonka voisi suomentaa perusasetukseksi. Kesti kuitenkin noin 40 vuotta lain kirjoittamisen jälkeen ennen kuin Saksan jälleenyhdistyminen toteutui ja hyvin toiminut peruslaki jäi voimaan myös yhdistyneeseen Saksaan.[3]
Laissa määritellään muun muassa demokraattisten instituutioiden (liittopresidentti, liittokansleri, oikeuslaitos) rooli, osavaltioiden (Bundesländer eli liittomaiden) ja liittotasavallan suhde ja Bundeswehrin eli armeijan rooli. Tärkeimmäksi asiaksi nousevat kuitenkin perusoikeudet. Peruslain ensimmäinen lause onkin Die Würde des Menschen ist unantastbar (suom. Ihmisarvo on loukkaamaton), joka on todennäköisesti tunnetuin lause Saksan peruslaissa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Constitution of the Federal Republic of Germany Federal Ministry of the Interior and Community. Viitattu 15.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Donald P. Kommers: The Basic Law: A Fifty Year Assessment. German Law Journal, 2019-05, 20. vsk, nro 4, s. 571–582. doi:10.1017/glj.2019.48. ISSN 2071-8322. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Germany’s most important book deutschland.de. 17.4.2019. Viitattu 15.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (BAMF): The Basic Law Cornerstone of our society
