Grigori Baklanov
| Grigori Baklanov | |
|---|---|
| Grigori Fridman | |
 Grigori Baklanov Berliinissä vuonna 1981. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Grigori Jakovlevitš Baklanov |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1923 Voronež, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 23. joulukuuta 2009 (86 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Grigori Jakovlevitš Baklanov (ven. Григо́рий Я́ковлевич Бакла́нов, oikealta sukunimeltään Fridman, Фри́дман; 11. syyskuuta 1923[1] Voronež[2] – 23. joulukuuta 2009 Moskova, Venäjä[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Grigori Baklanov joutui vuonna 1941 rivimiehenä toiseen maailmansotaan, opiskeli tykistökoulussa ja osallistui taisteluihin Ukrainassa, Moldovassa, Romaniassa, Unkarissa ja Itävallassa[3]. Vuonna 1942 hän liittyi NKP:n jäseneksi. Sodan jälkeen Baklanov opiskeli Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1951. Kirjailijan ensimmäiset kertomukset edustavat kriittistä maaseudun kuvausta.[4]
Baklanov tuli tunnetuksi toista maailmansotaa tavallisen sotilaan näkökulmasta kuvaavilla proosateoksillaan Devjat dnei (”Yhdeksän päivää”, 1958), Ei tuumaakaan (Pjad zemli, 1959), Mjortvyje sramu ne imejut (”Kuolleet eivät tunne häpeää”, 1961), Potšom funt liha (”Mitä maksaa naula rohkeutta”, 1962) ja Heinäkuu -41 (Ijul 41 goda, 1964). Jälkimmäisessä romaanissa Baklanov nimesi sodan alkuvaiheen tappioiden syyksi puna-armeijan johdon tuhoamisen Stalinin vainoissa. Erillisenä kirjana ilmestynyt Heinäkuu -41 kiellettiin aluksi, mutta myöhemmin se julistettiin yhdeksi merkittävimmistä toista maailmansotaa käsittelevistä teoksista.[3]
Baklanovin myöhemmät teokset käsittelevät sodan kokeneen sukupolven kohtaloita,[5] esimerkiksi Ystävykset (Druzja, 1975) kuvaa neuvostoälymystön arkipäivää[2]. Toisen maailmansodan kuvaukseen hän palasi vuonna 1979 pienoisromaanissa Synnyinmaan puolesta (Naveki – devjatnadtsatiletnije, oik. 'Ikuisesti yhdeksäntoistavuotiaat'), joka sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon. Vuosina 1986–1993 Baklanov työskenteli Znamja-kirjallisuuslehden toimittajana.[5]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ei tuumaakaan. Suom. Juhani Konkka. Helsinki: Tammi, 1960.
- Heinäkuu -41. Suom. Esa Adrian. Helsinki: Tammi, 1965.
- Ystävykset. Suom. Vappu Orlov. Helsinki: Tammi, 1976.
- Synnyinmaan puolesta. Suom. Vappu Orlov. Helsinki: Tammi, 1982.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Baklanov, Grigori, Kirjasampo, viitattu 3.12.2021
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Baklanov, Grigori”, Otavan kirjallisuustieto, s. 68. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 124. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 78. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ a b Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 124–125. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grigori Baklanov Wikimedia Commonsissa
- Grigori Baklanovin teoksia Lib.ru-sivustolla (venäjäksi)
| ||||||||||||||||||
