Grigol Robakidze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Grigol Robakidze (georg. გრიგოლ რობაქიძე, 28. lokakuuta 1882 Sviri19. marraskuuta 1962 Geneve) oli georgialainen kirjailija, promoottori ja julkisuuden henkilö, joka tunnettiin erityisesti eksoottisesta proosastaan ja neuvostovastaisesta toiminnastaan emigranttina.

Robakidze syntyi 28. lokakuuta 1882 Svirin kylässä Imeretin provinssissa Georgian länsiosassa, joka kuului tuolloin Venäjän keisarikunnan Kutaisin kuvernementtiin. Valmistuttuaan Kutaisin lukiosta hän opiskeli Tarton yliopistossa Virossa ja Leipzigin yliopistossa Saksassa. Robakidze palasi Saksasta vuonna 1908 ja nousi vähitellen nuorten georgialaisen symbolistien johtohahmoksi. Vuonna 1915 hän perusti Siniset sarvet -ryhmän, uuden symbolistikirjailijoiden ja -runoilijoiden seuran, jota hän johti ja jolla oli myöhemmin tärkeä rooli erityisesti seuraavan kahden vuosikymmenen kulttuurielämässä. Häneen vaikutti huomattavasti Friedrich Nietzschen tuotanto. Vuonna 1917 hän osallistui Georgian kirjailijaliiton perustamiseen. Koska hän oli mukana Georgian vapautusliikkeessä, hänelle annettiin Georgian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919 diplomaatin virka ja hän osallistui Pariisin rauhankonferenssiin Georgian demokraattisen tasavallan delegaation sihteerinä.

Sen jälkeen kun Neuvosto-Venäjän armeija oli vallannut Geogian vuonna 1921, hän pysyi maassa, vaikka hänet tunnettiin neuvostovastaisuudestaan. Johtava georgialainen teatteriohjaaja Sandro Akhmeteli ohjasi hänen kuuluisan Lamara-näytelmänsä vuonna 1930, ja esitys voitti palkinnon Moskovan draamaolympialaisissa samana vuonna. Näytelmän menestys oli niin suurta että senkin jälkeen, kun Robakidze oli loikannut Saksaan vielä saman vuoden aikana,[1] näytelmän esittämistä jatkettiin neuvostoteatterin saavutusten todistamiseksi. Näytelmäkirjailijan nimi kuitenkin poistettiin ilmoituksista. Robakidzen loikkaus yhdessä Vladimir Majakovskin itsemurhan kanssa vaiensi muut runoilijat pitkäksi aikaa. Emigranttina Robakidzen elämä oli suhteellisen onnetonta.

Toisen maailmansodan aikana Robakidze osallistui oikeistolaisten, isänmaallisten maanpakolaisjärjestöjen kuten Georgian itsenäisyyden komitean (vuonna 1941), Georgian traditionalistien unionin ja Tetri Giorgin toimintaan. Sodan jälkeen Robakidzen useiden Benito Mussolinia ja Adolf Hitlerä käsittelevien teosten uskottiin suosivan kansallissosialismia. Robakidze itse kiisti väitteen, muttei kyennyt enää nousemaan kuuluisaksi lännessä, kun taas Neuvostoliitossa kaikki hänen teoksensa tuhottiin eikä hänen nimeäkään mainittu juuri lainkaan, muutoin kuin ehkä ideologisena syntipukkina.

Hän kuoli murtuneena miehenä Genevessä 19. marraskuuta vuonna 1962. Hänet haudattiin myöhemmin uudelleen Leuville-sur-Orgen hautausmaalle Ranskassa. Se toimii myös useiden muiden georgialaisten emigranttien hautapaikkana.

Pääteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Georgialainen runoilija Važa Pšavela”, Russkaja Mysl, elokuu 1911 (venäjäksi)
  • ”Georgialainen modernismi”, ARS, Tbilisi, 1918 (venäjäksi)
  • ”Muotokuvia”, Tbilisi, 1919 (venäjäksi)
  • ”Lamara”, Tbilisi, 1928 (georgiaksi)
  • ”Das Schlangenhemd”, toim. Stefan Zweig, Jena, 1928 (saksaksi)
  • ”Megi – Ein georgisches Mädchen”, Tübingen, 1932 (saksaksi)
  • ”Die gemordete Seele”, Jena, 1933 (saksaksi)
  • ”Vrazdena Duse”, Praha, 1934 (tšekiksi)
  • ”Der Ruf der Göttin”, Jena, 1934 (saksaksi)
  • ”Die Hüter des Grals”, Jena, 1937 (saksaksi)
  • ”Dämon und Mythos”, Jena, 1935 (saksaksi)
  • ”Kaukasische Novellen”, Leipzig, 1932; München, 1979 (saksaksi)
  • ”La Georgie en son image du monde”, Bedi Kartlisa, nro. 16, Pariisi, 1954 (ranskaksi)
  • ”Vom Weltbild der Georgier”, Atlantis, lokakuu 1961, Zürich (saksaksi)
  • ”Hymne an Orpheus”, Collection ”Grigol Robakidze”, München, 1984 (saksaksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lavrenti Berijan vastustuksesta huolimatta Robakidze ja hänen vaimonsa saivat maastapoistumisluvan, peitetarinanaan Robakidzen teosten saksankielisen käännöstyön valvominen, ja he päättivät jäädä Saksaan. Tämä voimisti Berijan halua iskeä muiden Siniset sarvet -ryhmän jäsenten kimppuun. Lamara. Rayfield, Donald: The Literature of Georgia: A History, s. 265. Routledge, 2000. ISBN 0-7007-1163-5.