Graham Swift
Graham Colin Swift (s. 1949 Sydenham ) on palkittu englantilainen kirjailija.[1]
Swift pääsi stipendillä Dulwich Collegeen, josta hän jatkoi 1967 Cambridgen yliopistoon opiskelemaan englantia. Valmistuttuaan hän siirtyi Yorkin yliopistoon jatko-opiskelijaksi ja aloitti väitöskirja aiheesta "The City in Literature" aikomatta kuitenkaan suorittaa tohtorin tutkintoa loppuun.[1]
Swiftin ensimmäinen romaani The Sweet-Shop Owner ilmestyi vuonna 1980. Varsinaisen läpimurtonsa Swift teki romaanillaan Veden maa (Waterland), josta Swift sai useita palkintoja. Hänen seuraavat kaksi kirjaansa eivät olleet niin suuria menestyksiä, mutta Viimeinen kierros (Last Orders) nosti Swiftin jälleen otsikoihin. Swift sai kirjasta vuoden 1996 Booker-palkinnon ja aiheutti samalla pienimuotoisen kohun. Australialainen kirjallisuuden professori syytti Swiftiä William Faulknerin romaanin Kun tein kuolemaa (As I Lay Dying) huomattavasta lainaamisesta. Swiftin mielestä kirjojen yhteyttä on ylikorostettu ja luonnehti kirjaansa Faulknerin "kaiuksi".[2] Swift on saanut kirjasta James Tait Blackin muistopalkinnon[3].
Swiftin teoksista Veden maa ja Viimeinen kierros on muokattu elokuviksi.[4][5]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sulkapallo. (Shuttlecock, 1991). Suomentanut Arto Häilä. WSOY, 1981. ISBN 951-0-16995-1.
- Veden maa. (Waterland, 1984). Suomentanut Arto Häilä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-12451-6.
- Ei tästä maailmasta. (Out of This World, 1989) Suomentanut Arto Häilä. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15540-3.
- Viimeinen kierros. (Last Orders, 1996). Suomentanut Arto Häilä. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21685-2.
Suomentamattomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Sweet-Shop Owner (1980)
- Learning to Swim and Other Stories (1982)
- Ever After (1992)
- The Light of Day (2003)
- Tomorrow (2007)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sophie Harrison: Voice from the street The Guardian. 14.4.2007. Viitattu 20.10.2008. (englanniksi)
- ↑ Majander, Antti: "Peruskertomus, johon kenelläkään ei voi olla yksinoikeutta", Swift sanoo. Helsingin Sanomat, 19.4.1997.
- ↑ Graham Swift, British Council, viitattu 9.1.2021 (englanniksi)
- ↑ Rafferty, Terrence: The Film File: Waterland The New Yorker. Arkistoitu 21.10.2008. Viitattu 20.10.2008. (englanniksi)
- ↑ Bradshaw, Peter: Last Orders The Guardian. 11.1.2002. Viitattu 20.10.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Graham Swift contemporarywriters.com British Council (Archive.org)
| ||||||||||||||||||||||
