Gracious

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gracious
Tiedot
Toiminnassa noin 1965–1971
Tyylilaji progressiivinen rock
Kotipaikka Esher, Englanti, Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Jäsenet

Alan Cowderoy, kitara
Paul Davis, laulu
Martin Kitcat, kosketinsoittimet
Robert Lipson, rummut
Tim Wheatley, basso

Levy-yhtiö

Polydor, 1969
Vertigo, 1970
Philips, 1971

Gracious (myös Gracious!) oli brittiläinen progressiivista rockia soittava yhtye.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat 1960-luvun puolivälissä Esherissä, Englannissa kitaristi Alan Cowderoy ja rumpali-laulaja Paul "Sandy" Davis. Cowderoy ja Davis opiskelivat katolisessa koulussa ja perustivat yhtyeen aluksi nimellä "Satan's Disciples" ("Saatanan opetuslapset"). Yhtye soitti aikansa pop-hittejä. Muutamien jäsenvaihdosten jälkeen yhtyeeseen liittyi pianisti Martin Kitcat sekä rumpali Robert Lipson Davisin keskityttyä laulamiseen. Alkuperäisen basistin Mark Lairdin lähdettyä yhtyeestä sen managerina toiminut Tim Wheatley liittyi basistiksi. Näihin aikoihin yhtye alkoi käyttää nimeä "Gracious". Yhtyeessä oli lyhyen ajan myös kuudes jäsen, stemmalaulajana ja lyömäsoittajana toiminut Keith Ireland.

Gracious teki lyhyen Saksan kiertueen 1968 nauhoittaen samaan aikaan ensimmäisen julkaisemattomaksi jääneen konseptialbumin. Levyn materiaalin tekivät Kitcat ja Davis (kuten myöhemmilläkin levyillä). Levyllä yhtyeen ilmaisu oli muuttunut pop-musiikista progressiiviseen rockiin. Näihin aikoihin Kitcat alkoi soittaa pianon lisäksi mellotronia, joka vaikutti yhtyeen soundiin vahvasti. 1969 yhtye levytti ensimmäisen singlensä Beautiful / What a Lovely Rain tuottaja Tim Ricen kanssa Polydor Recordsille.

Vertigo Records kiinnostui yhtyeestä singlen perusteella ja yhtye julkaisi 1970 Vertigon kautta albumin Gracious!. Albumilla tuottajana toimi Hugh Murphy. Levyn yhteydessä nauhoitettiin single Once on a Windy Day / Fuge in ’D’ Minor, jonka B-puoli on levyllä. Levy ei kuitenkaan myynyt kovin hyvin. Yhtye nauhoitti vielä toisen albumin Vertigolle, mutta Vertigo ei julkaissut sitä. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi yhtye alkoi hajota. Aluksi yhtyeestä lähti Lipson ja myöhemmin Kitcat. Yhtye teki vielä kesällä 1971 kiertueen Saksassa Chris Braynen toimiessa rumpalina ja Davisin soittaessa mellotronia laulamisen oheessa, mutta hajosi pian kiertueen jälkeen. Yhtyeen toinen levy julkaistiin yhtyeen jo hajottua Philipsin halpamerkin kautta nimellä This Is ... Gracious!! vuonna 1972. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Wheatley soitti Taggett -nimisessä yhtyeessä. Davis teki 1970-luvulla kaksi soololevyä, joista toisella soittaa myös Cowderoy. Lisäksi hän esiintyi Jesus Christ Superstar -levyllä apostoli Pietarin roolissa.

Re-union[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla yhtye teki re-unionin albumin, joskin aiemmista jäsenistä mukana oli ainoastaan Wheatley ja Lipson sekä Cowderoy yhdellä albumin raidalla. Levyllä kosketinsoittajana ja säveltäjänä toimii Sev Lewkowicz sekä kitaristina Stuart Turner.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1969 Beautiful / What a Lovely Rain
  • 1970 Once on a Windy Day / Fugue in 'D' Minor

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.