Tämä on lupaava artikkeli.

Graça Machel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Graça Machel
Mosambikin kulttuuri- ja opetusministeri
1975–1989
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1945 (ikä 78)
Incadine, Portugalin Itä-Afrikka
Puoliso Samora Machel (1975–1986)
Nelson Mandela (1998–2013)
Tiedot
Puolue Frelimo
Tutkinnot Lissabonin yliopisto
Kunnianosoitukset Nansen-palkinto (1995)
Pohjoinen–etelä-palkinto (1998)
Asturian ruhtinattaren palkinto (1998)

Graça Machel (o.s. Simbine) (s. 17. lokakuuta 1945 Incadine, Portugalin Itä-Afrikka) on mosambikilainen poliitikko ja aktivisti, joka on taistellut erityisesti lasten ja naisten oikeuksien puolesta. Machel on toiminut muun muassa Mosambikin opetus- ja kulttuuriministerinä sekä useissa kansallisissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Opetusministerinä hän oli kehittämässä Mosambikin koulutusta. Machel oli The Eldersin perustajajäsen, ja hän johti YK:n tutkimusta konfliktien vaikutuksesta lapsiin. Graça Machelin ensimmäinen puoliso oli Mosambikin presidentti Samora Machel ja toinen puoliso Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graça Machel syntyi vuonna 1945 Incadinen kylässä Gazan provinssissa silloisessa Portugalin Itä-Afrikassa.[1] Hänen isänsä oli metodistipappi, joka kuoli kolme viikkoa ennen Graçan syntymää.[2] Kuolinpedillään Graçan isä vaati vaimoansa järjestämään koulutuksen tyttärelleen, mikä oli tuohon aikaan harvinaista Mosambikissa.[1]

Frelimon jäseneksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicolae Ceaușescu (keskellä) Mosambikin-vierailullaan, oikealla Samora Machel ja vasemmalla Graça Machel.

Simbine kävi Mosambikissa metodistien lähetyskoulua. Korkeakouluopintoja varten hän sai stipendin Lissabonin yliopistoon, missä hän opiskeli kieliä. Simbime politisoitui Portugalissa ja liittyi Frelimoon, mikä herätti myös Portugalin salaisen poliisin mielenkiinnon.[1] Simbine joutui hylkäämään opintonsa ja pakenemaan Sveitsiin.[2] Euroopasta hän matkausti Tansaniaan vuonna 1973.[1]

Tansaniassa Simbime kävi Frelimon päämajassa sotilaskoulutuksen, ja vuodesta 1974 hän toimi Tansanian Bagamoyossa Frelimon hallinnoiman toisen asteen oppilaitoksen vararehtorina. Hän tapasi myös Frelimon johtajan Samora Machelin, jonka kanssa hän meni naimisiin syyskuussa 1975. Machel oli tuolloin jo noussut itsenäistyneen Mosambikin ensimmäiseksi presidentiksi. He olivat naimisissa vuoteen 1986, jolloin Samora Machel kuoli lento-onnettomuudessa.[2]

Ministerinä ja rauhanrakentajana Mosambikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graça Machel valittiin vuonna 1975 Frelimon keskuskomiteaan, ja hänestä tuli samana vuonna Mosambikin opetus- ja kulttuuriministeri. Machel toimi ministerinä aina vuoteen 1989 asti.[2] Machel oli opetusministerinä vastaamassa Frelimon lupauksesta järjestää yleinen koulutus kaikille nuorille. Sisällissodasta huolimatta koulunkäyntiprosentti kasvoi vuosien 1975–1985 aikana 40 prosentista poikien 90 prosenttiin ja tyttöjen 75 prosenttiin.[1]

Machel on ollut vahvasti mukana myös rauhan ja sovinnon puolestapuhujana, ja hän on pyrkinyt edistämään Mosambikin uudelleenrakentamista sisällissodan jälkeen. Hän johti Mosambikin lasten kansallisorganisaatiota, joka sijoitti orpoja kyliin ja vahvisti perheen sekä yhteisöjen roolia. Machel edusti vuonna 1988 Mosambikia Hararessa pidetyssä Unicefin konferenssissa, ja hän toimi myös Unescon kansallisen komission presidenttinä.[2] Machel perusti vuonna 1994 ruohonjuuritason kansalaisjärjestön, Foundation for Community Developmentin, jonka tavoitteena on yhdistää yhteiskunnan eri tasoja ja näin edistää muun muassa demokratiaa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.[3]

Kansainvälinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n pääsihteeri nimitti Machelin vuonna 1994 johtamaan itsenäistä selvitystä aseellisten konfliktien vaikutuksista lapsiin.[4] Machel matkusti seuraavan kahden vuoden aikana useisiin konflikteista kärvisiin maihin ja tapasi muun muassa lapsia, perheitä, avustustyöntekijöitä ja virkamiehiä. Machelin raportti ”Impact of armed conflict on children” esiteltiin vuonna 1996 YK:n yleiskokoukselle. Se kuvasi miljoonien lasten kärsimystä konfliktien jaloissa ja vaati kansainvälistä yhteisöä välittömiin toimiin. Yleiskokous suositteli raportin seurauksena muun muassa pääsihteeriä valitsemaan erityisedustajan lapsiin ja aseellisiin konflikteihin liittyen.[5]

Machel oli ystävystynyt miehensä kuoleman jälkeen Nelson Mandelan kanssa. Heidän ystävyytensä syveni 1990-luvun aikana, ja he avioituivat vuonna 1998.[2] Machelista tuli näin ensimmäinen nainen, joka on toiminut kahden valtion ”ensimmäisenä naisena”. He olivat yhdessä Mandelan kuolemaan asti.[6]

Machel toimi vuodet 1999–2019 Kapkaupungin yliopiston kanslerina. Hän oli ensimmäinen nainen ja ensimmäinen musta virassa.[7] Vuonna 2012 Machel puolestaan valittiin Lontoon School of Oriental and African Studiesin presidentiksi. Presidentin tehtäviin kuuluu toimia SOAS:n lähettiläänä ja johtaa valmistujaisia ja muita seremonioita.[8]

Graça Machel vuonna 2010.

Machel oli vuonna 2007 perustamassa muun muassa miehensä Nelson Mandelan kanssa The Elders -nimistä kansainvälistä järjestöä. Hän on järjestön asiantuntijatehtävissä ollut antamassa tukea rauhanrakentamiselle. The Eldersin ensimmäinen missio oli Sudanissa. Machel nosti erityisesti Darfurissa esille raiskausten ja sukupuolipohjaisen väkivallan yleisyyttä. Hän yritti marraskuussa 2007 matkustaa Zimbabween vetääkseen huomiota maan heikentyvälle ihmisoikeustilanteelle mutta ei saanut lupaa saapua maahan. Etiopiassa heinäkuussa 2011 Machel kutsui kokoon kansainvälisen tapaamisen, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomiota lapsiavioliittoihin.[4]

Machel perusti vuonna 2010 Graça Machel Trustin, ja hän kuului vuosina 2012–2013 YK:n korkean tason ryhmään, joka laati agendaa vuoden 2015 jälkeiselle kehitykselle. Machel oli syyskuussa 2015 paikalla New Yorkissa, missä YK juhlisti uusia kestävän kehityksen tavoitteitansa. Machel valittiin vuonna 2018 The Eldersin varapuheenjohtajaksi.[4]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machel on saanut monia tunnustuksia työstään. Hänet palkittiin vuonna 1992 The Hunger Projectin Afrikka-palkinnolla toimistaan kestävän ratkaisun saamiseksi taistelussa nälänhätää vastaan. Nansen-palkinnon hän sai puolestaan vuonna 1995 humanitaarisesta työstään varsinkin pakolaislasten parissa. Inter Press Servicen kansainvälinen palkinto Machelille myönnettiin vuonna 1998. Sen hän sai lastenoikeuksiin liittyvästä työstänsä. Samana vuonna hänelle annettiin Euroopan neuvoston Pohjoinen–etelä-palkinto sekä Asturian ruhtinattaren palkinto kansainvälisestä yhteistyöstä.[9] Brittiläisen kansainyhteisön ritarikunnan komentaja (1997), Maailman terveysjärjestön kultamitali (2018), Afrikan tiedeakatemian (AAS, African Academy of Sciences) kunniajäsen (2019).[10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sulaiman Philip: Graça Machel is a heroine in her own right 24.6.2014. Brand South Africa. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f Sulaiman Philip: Graça Simbine Machel 23.11.2020. Brand South Africa. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  3. Dr Graça Machel Mo Ibrahim Foundation. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  4. a b c Graça Machel The Elders. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  5. Graça Machel and the Impact of Armed Conflict on Children United Nations. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  6. Graça Machel on Mandela: 'I learned to separate the man from the myth' The Guardian. 6.12.2013. Guardian News & Media Limited. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  7. Sipho M Pityana: Thanks and farewell to Chancellor Graça Machel 13.12.2019. University of Cape Town. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  8. Graça Machel Appointed as President of SOAS 23.4.2012. University of London (School of Oriental and African Studies). Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  9. Graça Machel Universitat de Barcelona. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  10. Arkistoitu kopioGraça Machel African Academy of Sciences, aasciences.africa. Arkistoitu 27.11.2020. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
  11. Arkistoitu kopioHonorary Fellows African Academy of Sciences, aasciences.africa. Arkistoitu 16.4.2021. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]