Gonio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kylpylän jäänne linnoituksessa.

Gonion linnoitus (georg. გონიოს ციხე, Gonios tsikhe, aiemmin nimeltään Apsaros tai Apsaruntos) on roomalainen linnoitus Georgiassa, Adžariassa Mustanmeren rannalla kymmenisen kilometriä Batumin kaupungista etelään ja muutama kilometri Turkin rajalta pohjoiseen Tšorokhi-joen suulla.

Varhaisin maininta linnoituksesta on Plinius vanhemman kirjoituksissa ensimmäiseltä vuosisadalta. Toisella vuosisadalla se oli jo vahvasti linnoitettu Kolhkiin valtakunnan roomalaiskaupunki. Myöhemmin sitä hallitsi Bysantin valtakunta. Nimen "Gonio" mainitsee ensimmäisenä Mikael Panaretos 1300-luvulla. Goniossa oli myös lyhytikäinen genovalainen kauppasiirtokunta, ja vuonna 1547 se siirtyi osmanien haltuun. Se pysyi osmanien valtakunnan osana vuoteen 1878 saakka, jolloin koko Adžaria siirtyi San Stefanon rauhansopimuksessa Venäjän keisarikunnalle.

Linnoituksen muurit ovat yhteensä 900 metriä pitkät ja niissä on 18 tornia. Alun perin torneja oli yhteensä 22. Linnoituksen neljästä sisäänkäynnistä vain läntinen on nykyään käytössä. Linnoituksella oli tärkeä strateginen merkitys, sillä se suojeli Tšorokhin ja Atšaristsqalin laaksoja, jotka yhdistivät Georgian lounaisen sisämaa-alueen Mustanmeren rannikkoon. Linnoituksen historia liittyy tiiviisti Argonauttien myyttiin: legendan mukaan Kolkhiin kuningas Aietes hautasi poikansa Absyrtoksen juuri tänne. Iason leikkasi Absyrtoksen ruumiin kappaleiksi ja heitti palat mereen. Vanhimmat arkeologiset löydöt ovat 1700–1600-luvuilta ennen ajanlaskun alkua ja urbaania asutusta paikalla on ollut ainakin hellenistiseltä kaudelta alkaen. Goniossa toimi teatteri ja hippodromi ensimmäiseltä vuosisadalta 200-luvulle saakka. Linnoitusta on pidetty myös apostoli Mattiaan hautapaikkana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]