Goggomobil
_ret-kl.JPG)
.jpg)
_Seite.jpg)
_Heck.jpg)
Goggomobil oli vuosina 1955–1969 valmistettu saksalainen automerkki. Goggomobil-autoja valmisti Hans Glas GmbH, joka oli aiemmin valmistanut maatalouskoneita ja sitten skoottereita. Tehdas valmisti myös Glas-autoja.
Huhtikuussa 1955 esitelty Goggomobil oli kääpiöautoista automaisin, siinä oli neljä pyörää, pikkuautolle tyypillinen ulkonäkö ja erillisjousitus. Nimi juontuu Hans Glasin pojanpojan Goggi-lempinimestä[1]. Goggomobilista oli myös tavara-autovariantti Transporter[1], mitä muun muassa Länsi-Saksan Bundespost käytti jakeluautona aina 1960-luvulle, jolloin sen korvasi tehtävään varta vasten suunniteltu VW Fridolin.
Auto oli nelipaikkainen, mutta takapenkin pienuuden vuoksi Goggomobil määritettiin Suomessa kaksipaikkaiseksi, jossa sai kuljettaa kolmea aikuista tai kahta aikuista ja kahta lasta. Suomeen tuotiin vuodesta 1955 alkaen muutamia satoja Goggomobil-autoja.[2] Keveytensä takia ne joutuivat ajoittain ilkivallan tekijöiden kaatamiksi[3].
Kääpiöautojen suosio Länsi-Saksassa johtui osaksi ajokorttiuudistuksesta. Ennen joulukuuta 1954 hankituilla ajokorteilla sai ajaa moottoripyörää tai alle 250 cm³ -moottorista kääpiöautoa. BMW hankki vuonna 1966 Glas-autotehtaan, joka valmisti Glas- ja Goggomobil-autoja, mutta kaikkien niiden tuotanto loppui vähitellen, viimeisenä 247 cm³:n Goggomobil-autojen tuotanto kesäkuussa 1969. Eräs yksityinen yritys jatkoi kuitenkin vielä vuoden 1969 jälkeenkin 247 cm³:n Goggomobil-autojen tuotantoa alkuperäisin työkaluin ainakin vuonna 1970 [4].
Goggomobil-autoja valmistettiin kaikkiaan noin 300 000. Autoa valmistettiin lisenssillä Argentiinassa 1958-1963 yli tuhat, Espanjassa 1962–1966 noin 6 500 ja Australiassa 1957–1961 noin 5 000 autoa. Lisäksi Puolassa valmistettiin luvattomasti pieniä määriä Goggomobiliin perustuvia Mikrus-autoja.[2] Australiassa tehtyihin Goggomobil Dart -autoihin muotoiltiin oma urheilullinen kori. Buckle Motors Pty Ltd valmisti näitä autoja Sydneyssä 700 kappaletta[1]. Kaikissa maissa, joissa Goggomobilia valmistettiin, sen kilpailija oli halvin pikkuauto, jonka hinta oli usein liian lähellä Goggomobilia. Saksassa se oli halvin Kupla, Australiassa Mini ja Espanjassa Fiatin lisenssillä tehty Seat 600. Kaikki ne vähensivät Goggomobil-kääpiöauton myyntiä.
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goggomobil TS 400 Coupe:
- moottori: 2-sylinterinen rivimoottori 395 cm³,
- teho: 18,5 hv eli 13,5 kW, vääntömomentti 28,5 Nm
- vaihteisto: synkronoimaton 4-vaihteinen
- paino: 480 kg.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mobilisti 1/2007, sivut 14–19
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c sjw: Glas Goggomobil (Glas Goggomobilin alustalle Bill Buckleyn Sydneyssä Australiassa valmistettu Dart-kääpiöauto) Motoring Weekly (AUS). 26.8.2019. motoringweekly.com.au. Viitattu 2.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Mobilisti 1/2007
- ↑ Ilkityöntekijät kaatoivat autoja. Helsingin Sanomat, 3.3.1964, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Tekniikan Maailma 18/1970
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goggomobil Wikimedia Commonsissa
