Glossa

Latinankielisen käsikirjoituksen marginaaliin lisätyt Glosas Emilianenses -glossat ovat ensimmäisiä lauseita, jotka on kirjoitettu hispanialais-romaanisella espanjan kielen esimuodolla.

Glossa (lat. glossa = kieli) tarkoittaa filologiassa lyhyttä yksittäisen tekstikohdan tai sanan selitystä. Usein sillä tarkoitetaan kirjan tai käsikirjoituksen marginaaliin tai rivien väliin lisättyä huomautusta, joka selittää alkuperäisen tekstin jonkin sanan tai osan merkitystä.

Glossat saattoivat vaihdella yksinkertaisista marginaaliin lisätyistä huomautuksista tai sanan käännöksistä alkuperäisen tekstin rinnalla kulkevaan laajempaan käännökseen. Ne saattoivat myös sisältää viittauksia samanlaisiin tekstikohtiin muualla teoksessa. Kokoelma glossia muodostaa glossaarion, selittävän sanaluettelon. Glossien kokoaminen glossaarioiksi synnytti leksikografian, ja tällä tavoin kootut glossaariot olivat itse asiassa ensimmäisiä sanakirjoja. Nykyenglannissa termi glossary tarkoittaa sanastoa.

Keskiajalla glossa-menetelmää käytettiin skolioiden eli tietynlaisten kommenttien kirjoittamiseen. Glossat olivat keskiaikaisen teologian keskeinen väline. Usein tietyt raamatunkohdat yhdistettiin tiettyihin tunnettuihin glossiin, joita monet teologit pitivät lähes yhtä auktoritatiivisina kuin raamatunkohtaa itseään. Glossia käytettiin myös keskiajan oikeustieteessä: roomalaisen lain ja kanonisen lain glossat kehittyivät monissa kysymyksissä yleisesti hyväksytyiksi lähtökohdiksi (sedes materiae) lain tulkinnalle.

Aiheesta muualla

• Gigot, Francis: Scriptural Glosses Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)