Glenn Gould

Nuori Glenn Gould englanninsetterinsä kanssa 1946

Glenn Herbert Gould (25. syyskuuta 1932 Toronto, Ontario – 4. lokakuuta 1982 Toronto) oli kanadalainen pianisti. Erityisen tunnetuksi hän tuli Johann Sebastian Bachin teosten tulkkina, joita hän esitti hyvin omintakeisella tyylillä. Hän lopetti lavaesiintymiset vuonna 1964 ja keskittyi sen jälkeen levyttämiseen sekä radio- ja televisio-ohjelmien tekemiseen.

Gould syntyi Goldin perheeseen, mutta perhe muutti nimensä 1930-luvulla kasvaneen antisemitismin pelossa. Perhe oli kristitty, mutta Gold-nimen pelättiin leimaavan sen juutalaiseksi. Gouldin ensimmäinen pianonsoiton opettaja oli hänen äitinsä, jonka isoisä oli Edvard Griegin serkku. Kymmenvuotiaasta alkaen Gould opiskeli Toronton konservatoriossa pianonsoittoa Alberto Guerreron, urkujensoittoa Frederick C. Silvesterin ja musiikinteoriaa Leo Smithin johdolla.

Vuonna 1945 hän piti ensikonserttinsa soittimenaan urut. Seuraavana vuonna oli vuorossa ensimmäinen orkesterikonsertti Toronton sinfoniaorkesterin solistina. Ensimmäisen pianoresitaalinsa Gould piti vuonna 1947, ja radiokonserttien sarja alkoi Kanadan CBC-radioyhtiön lähetyksessä vuonna 1950. Vuonna 1955 hän teki ensilevytyksensä, josta on tullut ehkä hänen tunnetuimpansa, Bachin Goldberg-muunnelmat.

Gouldin omintakeinen soittotyyli jakoi yleisön mielipiteet. Hänen tekninen taituruutensa oli kiistaton, mutta rohkeat tulkinnat vakiintuneista klassisen musiikin teoksista herättivät vastalauseita. Gould ei koskaan soittanut kappaletta kahdesti samalla tavalla. Hänen maneerinaan oli hyräillä soittaessaan: tapa on taltioitunut monille äänitteille.

Vuonna 1957 Gould teki kuuluisan konserttikiertueen Neuvostoliittoon, ensimmäisenä pohjoisamerikkalaisena pianistina toisen maailmansodan jälkeen. Tarinan mukaan esityksen ensimmäisellä puoliskolla sali oli melko tyhjillään, mutta väliajan jälkeen sali oli täpötäynnä.

10. lokakuuta 1964 Gould antoi yllättäen viimeisen konserttinsa Los Angelesissa, syyksi konserttien lopettamiseen hän sanoi, että yleisö häiritsee häntä. Loppuelämänsä hän keskittyi tulkitsemaan musiikkia levytysstudiossa. Hän myös sävelsi sekä kirjoitti ja tuotti televisio- ja radio-ohjelmia. Hän tulkitsi viimeisinä vuosinaan uudestaan "tavaramerkkiteoksensa" Goldberg-muunnelmat. Vuoden 1981 versio eroaa suuresti alkuperäisestä, varsinkin tempojensa hitauden vuoksi.

Erakkomaista elämää viettänyt, eksentrisenä pidetty Glenn Gould kuoli vuonna 1982 aivohalvaukseen synnyinkaupungissaan Torontossa. Hänet on haudattu Toronton Mount Pleasant -hautausmaalle. Hän oli aiemmin sanonut lopettavansa pianonsoiton 50-vuotiaana. Näin hän tekikin, sillä hän kuoli joitakin päiviä 50-vuotispäivänsä jälkeen.

Gouldin muistoksi on perustettu The Glenn Gould Foundation, joka myöntää kolmen vuoden välein jaettavan Glenn Gould -palkinnon.

Kirjallisuutta

• Friedrich, Otto: Glenn Gould: A Life and Variations. Random House, New York. 1989. ISBN 0-394-56299-2
• Kazdin, Andrew: Glenn Gould soittaa: luovaa valehtelua. Suomentanut Seppo Heikinheimo. Kirjayhtymä, Helsinki. 1991. ISBN 951-26-3486-4
• Mantere, Markus: Glenn Gould: viisi näkökulmaa pianistin muusikkouteen ja kulttuuriseen reseptioon. Suomen etnomusikologinen seura, Helsinki. 2006. ISBN 951-96171-8-3
• Mantere, Juha Markus: The Gould Variations: Technology, Philosophy and Criticism in Glenn Gould’s Musical Thought and Practice. Europäische Hochschulschriften. Reihe XXXVI, Bd. 266. Frankfurt am Main: Peter Lang, 2012. ISSN 0721-3611. ISBN 978-3-631-62279-7.

Aiheesta muualla

• Sony BMG Music (Canada): Glenn Gould.com
• Helsingin kaupunginkirjaston Gould-esittely (Arkistoitu – Internet Archive)
• Library and Archives Canada: The Glenn Gould Archive
• CBC Archives: Glenn Gould: Variations on an Artist