Gleb Panfilov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gleb Panfilov vuonna 2010 kädessään Kinotavr-festivaalin palkinto.

Gleb Anatoljevitš Panfilov (ven. Глеб Анато́льевич Панфи́лов, 21. toukokuuta 1934 Magnitogorskelokuu 2023) oli venäläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.

Gleb Panfilovin isä oli sanomalehdentoimittaja ja äiti ekonomisti.[1] Panfilov valmistui Uralin polyteknisestä instituutista ja työskenteli Sverdlovskissa tehtaalla, tutkimuslaitoksessa ja komsomolin kaupunkikomiteassa.[2] 1950-luvun lopussa hän perusti Sverdlovskiin elokuvaharrastajien studion ja teki sen jälkeen dokumentti- ja lyhytelokuvia paikallistelevisioon.[3] Vuosina 1960–1963 Panfilov opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulun VGIK:in kuvaajalinjalla ja valmistui ohjaajaksi vuonna 1966. Hän työskenteli aluksi Lenfilm-elokuvastudiolla ja vuodesta 1976 Mosfilmillä.[4]

Panfilovin ensimmäinen näytelmäelokuva oli Venäjän kansalaissodasta kertova Tulessa ei voi kahlata (V ogne broda net, 1968). Esikoiselokuva ja sitä seurannut Alku (Natšalo, 1970) toivat Panfiloville mainetta yhtenä aikansa kiinnostavimmista neuvosto-ohjaajista.[4] Ne tekivät tunnetuksi myös hänen vaimonsa Inna Tšurikovan, joka näytteli pääosia ohjaajan myöhemmissäkin elokuvissa.[1] Neuvostoyhteiskuntaa kriittisesti kuvaava[5] Pyydän puheenvuoroa (Prošu slova, 1976) sai Karlovy Varyn elokuvajuhlien palkinnon, mutta seuraava elokuva Teema (Tema, 1979) joutui hyllytetyksi ja pääsi levitykseen vasta perestroikan aikana.[1] Panfilov sai siitä 1987 Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun.[6]

1980-luvulla Panfilov keskittyi yhä suurisuuntaisempiin kirjallisuusfilmatisointeihin. Valentina (1981) perustuu Aleksandr Vampilovin näytelmään Viime kesänä Tšulimskissa. Maksim Gorkin näytelmään Vassa Železnova perustuva Vassa (1983) sai Moskovan elokuvajuhlien pääpalkinnon.[4] Niitä seurasi Gorkin Äiti-romaanin filmatisointi Mat (1990), joka sai Cannesissa tuomariston palkinnon[7]. Huomiota herättivät myös Panfilovin teatteriohjaukset: Shakespearen Hamlet (1986) ja juutalaisten maastamuuttoa käsittelevä Aleksandr Galinin Sorry (1992).[1]

Panfilovin myöhempiin töihin kuuluu Venäjän viimeisen keisariperheen kohtalosta kertova Romanovy – ventsenosnaja semja (2000), jota hän valmisteli yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2006 sai ensi-iltansa Aleksandr Solženitsynin romaaniin Ensimmäinen piiri perustuva kymmenosainen televisiosarja, jossa kertojaäänenä on Solženitsyn itse. Yle Teema esitti sen alkukesästä 2010.[8]

Perhe-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panfilov ja Inna Tšurikova avioituivat Alku-elokuvan kuvausten aikana ja elivät yhdessä yli puoli vuosisataa. Tšurikova kuoli 14. tammikuuta 2023 Moskovassa pitkän sairauden jälkeen.[9]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panfilov sai maaliskuussa 2023 aivoinfarktin. Hän kuoli elokuussa 2023.[9]

Ohjaustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tulessa ei voi kahlata (V ogne broda net, 1968)
  • Alku (Natšalo, 1970)
  • Pyydän puheenvuoroa (Prošu slova, 1976)
  • Teema (Tema, 1979)
  • Valentina (1981)
  • Vassa (1983)
  • Mat (”Äiti”, 1990)
  • Romanovy. Ventsenosnaja semja (”Romanovien keisariperhe”, 2000)
  • Ensimmäinen piiri (V kruge pervom, 2006)
  • Hranit vetšno (”Säilytettävä ikuisesti”, 2007)
  • Bez viny vinovatyje (”Syyttöminä syytetyt”, 2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kto jest kto v sovremennoi kulture slovari.yandex.ru. Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  2. Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
  3. Ofitsialnyi sait Gleba Panfilova: Biografija glebpanfilov.ru. Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
  4. a b c Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 316. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  5. Zorkaja, N.M.: Istorija sovetskogo kino, s. 481. Sankt-Peterburg: Aleteija, 2005. ISBN 5-89329-457-2.
  6. Määritä nimeke! Sputnik International. 27.8.2023. Sputnik. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
  7. Ylänen, Helena: Wild at Heart voitti Kultaisen palmun. Ranskalaiset vastustivat äänekkäästi. Helsingin Sanomat, 22.5.1990, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  8. Ensimmäinen piiri vintti.yle.fi. 7.6.2010. Viitattu 21.2.2023.
  9. a b Умер режиссер Глеб Панфилов iz.ru/. 26.8.2023. Viitattu 27.8.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]