Gladys George

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gladys George
Gladys George elokuvan Marie Antoinette (1938) trailerissa.
Gladys George elokuvan Marie Antoinette (1938) trailerissa.
Syntymäaika 13. syyskuuta 1904
Syntymäpaikka Yhdysvaltain lippu Patten, Maine
Aktiivisena 1907–1954
Kuolinaika 8. joulukuuta 1954 (50 vuotta)
Kuolinpaikka Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia
Oikea nimi Gladys Anna Clare Evans
Ammatti näyttelijä
Puoliso Ben Erway (1922–1930)
Edward Fowler (1933–1935)
Leonard Penn (1935–1944)
Kenneth Bradley (1946–1950)
Merkittävät roolit Valiant Is the Word for Carrie
Marie Antoinette
Kuohuva 20-luku
Maltan haukka
Parhaat vuodet
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Ehdokkuudet

Parhaan naispääosan Oscar-palkinto (1937)

Gladys George, alk. Gladys Anna Clare Evans (13. syyskuuta 1904 Patten, Maine8. joulukuuta 1954 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuva-, televisio- ja teatterinäyttelijä.

Gladys George aloitti näyttelijänuransa vaudeville-tuotannoissa jo 3-vuotiaana, joista hän jatkoi Broadwaylle teatteriin. 20-luvun alussa George aloitti elokuvauransa mykkäelokuvissa, mutta onnettomuus yksityiselämässä keskeytti alkavan uran. George jatkoi teatterissa parannuttuaan. Vuonna 1934 George jatkoi elokuvauraansa.

Georgen tunnetuimpia elokuvia ovat Valiant Is the Word for Carrie (1936), Marie Antoinette (1938), Kuohuva 20-luku (1939), Maltan haukka (1941), Parhaat vuodet (1946) ja Broadwayn kehtolaulu (1951). Vuonna 1937 Gladys George sai parhaan naispääosan Oscar-palkintoehdokkuuden roolistaan elokuvassa Valiant Is the Word for Carrie.

Melkein 47 vuotta kestäneen uransa aikana George näytteli sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa. George päätti uransa ja vetäytyi eläkkeelle vuonna 1954 sairastuttuaan vakavasti. Hän kuoli vain muutamia kuukausia eläkkeelle jäämisensä jälkeen joulukuussa 1954.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George syntyi Gladys Anna Clare Evansiksi 13. syyskuuta vuonna 1904[1] näyttelijävanhempiensa kiertueella mainelaisessa Pattenin pikkukylässä englantilaisille Sir Arthur Evans Clarelle (1865–1939) ja Lady Alice Clarelle. Gladysin vanhemmat olivat tunnettuja näyttelijöitä.[2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George aloitti esiintymisen teatterilavoilla jo kolmivuotiaana ja kierteli ympäri Yhdysvaltoja vanhempiensa kanssa esiintyen vaudeville-tuotannoissa.[4][2] Perheen vaudeville-ryhmän nimi oli The Three Clares.[4][2] Gladys teki Broadway-debyyttinsä näytelmässä The Betrothal (1918–1919)[3] ja 15-vuotiaana elokuvadebyyttinsä Janet Muirin roolissa elokuvassa Red Hot Dollars (1919). 1920-luvun George näytteli teatterilavoilla, vaikka hän teki kuusi mykkäelokuvaroolia vuosikymmenen alussa. Näitä elokuvia ovat muun muassa The Woman in the Suitcase (1920), Syvyyden kätkössä (1920) ja Miehen ja vaimon kesken (1921); alkava elokuvaura kuitenkin keskeytyi Gladysin saadessa vakavia palovammoja onnettomuudessa. Parannuttuaan hän palasi lavoille.

Gladys George elokuvan Maltan haukka (1941) trailerissa.

George sai Broadwaylla erinomaista palautetta pääroolistaan Cecily Carewena vuoden 1934 menestysnäytelmässä Personal Appearance, jonka ohjasi ja käsikirjoitti Lawrence Riley. Komedianäytelmä sai ensi-iltansa Henry Millerin teatterissa 17. lokakuuta 1934.[5] Näytelmää esitettiin yhteensä 501 näytöstä, jolloin se suljettiin joulukuussa 1935.[5] Näytelmän vuonna 1936 ilmestyneessä elokuvaversiossa Go West, Young Man Georgen korvasi Mae West. Vuonna 1934 näytelmän ohella George oli allekirjoittanut sopimuksen Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa. Tällöin hän oli tehnyt draamaelokuvan Straight Is the Way Franchot Tonen ja May Robsonin kanssa ja tehnyt roolit näytelmiin The Milky Way ja Queer People. Vuonna 1937 George sai ainoaksi jääneen Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta Carrie Snyderina elokuvasta Valiant Is the Word for Carrie (1936).

Vuonna 1937 George näytteli naispääosaa draamaelokuvassa Madame X, jossa hän myös lauloi. Spencer Tracyn ja Franchot Tonen George teki rikoselokuvan He antoivat hänelle aseen. Seuraavassa elokuvassaan Love Is a Headache (1937) George näytteli jälleen Tonen kanssa. Vuonna 1938 Gladys George näytteli suuren luokan Hollywood-elokuvassa Marie Antoinette madame du Barrya. Georgen vastanäyttelijöinä oli muun muassa Norma Shearer ja John Barrymore. Marie Antoinette sai neljä Oscar-ehdokkuutta vuonna 1939.

Gladys George elokuvassa I'm from Missouri (1939).

Vuonna 1939 George näytteli yökerhoemäntä Panama Smithiä Raoul Walshin ohjaamassa rikoselokuvassa Kuohuva 20-luku, jossa hänen vastanäyttelijöinään oli James Cagney ja Humphrey Bogart. Tunnetuimman elokuvaroolinsa George teki Iva Archerina Bogartin ja Mary Astorin kanssa John Hustonin ohjaamassa film noir -elokuvassa Maltan haukka vuonna 1941. Muita hänen tunnettuja roolejaan on film noir -draamassa Tuli ja tuhka (1944), jossa hänen vastanäyttelijänään on Gene Kelly, seitsemän Oscar-palkintoa saaneessa sotadraamassa Parhaat vuodet (1946), jossa Georgen vastanäyttelijöinä oli muun muassa Myrna Loy ja Fredric March; elokuvan ohjasi William Wyler ja oli vuoden 1946 suurimpia kassamagneetteja.

Vuodet 1940–1941 George näytteli Broadwaylla näytelmissä Lady in Waiting (1940) ja The Distant City (1941). George ei pitänyt paljon Hollywoodissa työskentelemisestä, mutta siellä oli parempi palkka kuin Broadwaylla.[4]

Georgen viimeisimpiä menestysrooleja olivat Lute Mae Sanders draamassa Hämähäkki (1949), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Joan Crawford, korruptoitunut sairaanhoitaja neiti Hatch William Wylerin film noir -elokuvassa Lain vartija (1951), joka sai neljä Oscar-ehdokkuutta ja musikaalikomediassa Broadwayn kehtolaulu (1951), jossa hänen roolinaan oli Doris Dayn näyttelemän Melinda Howardin alkoholisoitunut äiti Jessica Howard.

1950-luvun alussa George alkoi ottaa vierailurooleja televisiosarjoihin. Hän teki vierailuja televisiosarjoihin The Bigelow Theatre vuonna 1951, Gruen Guild Playhouse vuonna 1953 ja Mr. & Mrs. North vuonna 1953. Georgen viimeiseksi elokuvarooliksi jäi komedia Sellaista on elämä (1953) Loretta Youngin kanssa. Gladys Georgen viimeiseksi rooliksi jäi rouva Edna Turner televisiosarjassa Hopalong Cassidy jaksossa "Grubstake", jonka jälkeen 49-vuotias George päätti kokonaan melkein 47 vuotta kestäneen näyttelijänuransa.

Yksityiselämä, terveys ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gladys oli elämänsä aikana neljä kertaa naimisissa; kaikki avioliitot päättyivät avioeroon.[3] Ensimmäisen kerran Gladys meni vihille näyttelijä Ben Erway'n (1892–1981) kanssa vuonna 1922.[6] Liitto päättyi eroon kahdeksan vuotta myöhemmin 1930.[6] Toisen liiton hän solmi miljonääri Edward H. Fowlerin kanssa 16. joulukuuta vuonna 1933;[6] liitto päättyi eroon vuonna 1935.[6] Heti eron jälkeen Gladys meni naimisiin kolmannen kerran teatteri-, elokuva- ja televisionäyttelijä Leonard Pennin (1907–1975) kanssa 18. syyskuuta vuonna 1935.[6] Tämä avioliitto kesti yhdeksän vuotta; ero myönnettiin vuonna 1944.[6] Neljännen ja viimeisen kerran 42-vuotias Gladys meni vihille häntä 20 vuotta nuoremman Kenneth Bradleyn kanssa vuonna 1946.[6][3] Tämäkin liitto päättyi eroon vuonna 1950 neljän aviovuoden jälkeen.[6] Gladys ei saanut lapsia.

Gladys George kärsi useista sairauksista loppuvuosinaan: ruokatorven syövästä,[4] sydänsairaudesta[3] ja maksakirroosista,[3] jotka pakottivat hänet lopettamaan työskentelyn alkuvuodesta 1954.[3] George lopetti tavaramerkkinään olleen vaaleiden hiustensa värjäyksen ja erakoitui.[3]

Gladys George kuoli 50-vuotiaana aivoverenvuotoon 8. joulukuuta vuonna 1954 Hollywoodin kaupunginosassa Los Angelesissa, Kaliforniassa.[3] Georgen lääkäri epäili Gladysin tehneen itsemurhan unilääkkeiden (barbituraatti) yliannostuksella.[4] Gladys George haudattiin Pierce Brothers Valhalla Memorial Parkiin Pohjois-Hollywoodiin, Los Angelesiin.[6][3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1919 Red Hot Dollars Janet Muir
1920 The Woman in the Suitcase Ethel
Syvyyden kätkössä Below the Surface Alice
Homespun Folks Beulah Rogers
1921 Miehen ja vaimon kesken The Easy Road Isabel Grace
Chickens Julia Stoneman
The House That Jazz Built Lila Drake
1934 Straight Is the Way Shirley
1936 Valiant Is the Word for Carrie Valiant Is the Word for Carrie Carrie Snyder
1937 He antoivat hänelle aseen They Gave Him a Gun Rose Duffy
Madame X Madame X Jacqueline Fleuriot / Neiti Pran / Madame X
1938 Love Is a Headache Carlotta "Charlie" Lee
Marie Antoinette Marie Antoinette madame du Barry
1939 I'm from Missouri I'm from Missouri Julie Bliss
Vahvat tahdot Here I Am a Stranger Clara Paulding
Kuohuva 20-luku The Roaring Twenties Panama Smith
Saamme lapsen A Child Is Born Florette Laverne
1940 The House Across the Bay Mary Bogel
Kiusaus The Way of All Flesh Anna Kriza
1941 The Lady from Cheyenne Elsie
Hit the Road Molly Ryan
Maltan haukka The Maltese Falcon Iva Archer
1943 Kristallipallo The Crystal Ball Madame Zenobia
The Hard Way Lily Emery
Nobody's Darling Eve Hawthorne
1944 Tuli ja tuhka Christmas Holiday Valerie De Merode
Minstrel Man Mae White
1945 Steppin' in Society Penelope Webster
1946 Parhaat vuodet The Best Years of Our Lives Hortense Derry
1947 Millie's Daughter Millie Maitland
1948 Alias a Gentleman Madge Parkson
1949 Hämähäkki Flamingo Road Lute Mae Sanders
1950 Palavaa kultaa Bright Leaf Rose
Undercover Girl Liz Crow
1951 Broadwayn kehtolaulu Lullaby of Broadway Jessica Howard
Tuhoava muukalainen He Ran All the Way Rouva Robey
Lain vartija Detective Story Neiti Hatch
Hopeakaupungin kuningatar Silver City Rouva Barber
1953 Sellaista on elämä It Happens Every Thursday Rouva Lucinda Holmes
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1951 The Bigelow Theatre The Bigelow Theatre "The Other Jessie Grant"
1953 Your Jeweler's Showcase Your Jeweler's Showcase "Roman Interlude"
Gruen Guild Playhouse Gruen Guild Playhouse "The Green and Gold String" Rouva Gina Clinton
Mr. & Mrs. North Mr. & Mrs. North "Murder on the Midway" Madame Zodiac
1954 Hopalong Cassidy Hopalong Cassidy "Grubstake" Rouva Edna Turner

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broadway-näytelmät
Vuosi Näytelmän nimi Paikka Rooli Esityksiä
19181919 The Betrothal Shubert Theatre / Century Theatre Jalline 120 esitystä
1934 Queer People National Theatre Jane Wilson 12 esitystä
The Milky Way Cort Theatre Anne Westey 63 esitystä
19341935 Personal Appearance Henry Miller's Theatre Cecily Carewe / Carole Arden 501 esitystä
1940 Lady in Waiting Martin Beck Theatre Julia Packett 87 esitystä
1941 The Distant City Longacre Theatre Mom Quigley 2 esitystä

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Family Tree Legends Viitattu 8. kesäkuuta 2012. (englanniksi)
  2. a b c Gladys George Viitattu 8. kesäkuuta 2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j Gladys George Memorial Viitattu 8. kesäkuuta 2012. (englanniksi)
  4. a b c d e Gladys George Viitattu 8. kesäkuuta 2012. (englanniksi)
  5. a b Personal Appearance Viitattu 8. kesäkuuta 2012. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i Gladys George's NNDB Profile Viitattu 8. kesäkuuta 2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gladys George.