Gibson L5
| Gibson L5 | |
|---|---|
 Eddie Langin omistama akustinen L5 |
|
| Perustiedot | |
| Alkuperäinen valmistaja | Gibson |
| Valmistusvuodet | 1922 – |
| Rakenne | |
| Rungon tyyppi | Akustinen, eri alamalleissa puoliakustinen tai kokopuinen runko |
| Kaulan kiinnitys | Liimakaula |
| Nauhat | 19 tai 20 |
| Materiaalit | |
| Runko | Kuusi, vaahterakansi |
| Kaula | Vaahtera tai jalopähkinä |
| Otelauta | Ruusu- tai eebenpuu |
| Värit | |
| Värivaihtoehdot | Monia eri vaihtoehtoja |
Gibson L5 on Gibsonin vuodesta 1922 lähtien valmistama ja Lloyd Loarin suunnittelema kitara. Loar on suunnitellut Gibsonille myös mandoliineja.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen L5 esiteltiin vuonna 1922. Sen runko oli tehty vaahterasta ja kuusesta ja siinä oli kaksiosainen vaahterakaula.
L5 oli ensimmäinen Gibsonin valmistama kitara f-ääniaukoilla perinteisen pyöreän sijasta sekä ensimmäinen kitara säädettävällä kaularaudalla. Sen lisäksi sen kaulaliitos oli vasta neljännentoista nauhan kohdalla, mikä helpotti korkeiden sävelien soittamista ja näin ollen paransi sen käytännöllisyyttä myös sooloinstumenttina.
L5-kitaroita käytettiin julkaisemisensa jälkeen 1920-luvulla paljon tanssiyhtyeiden keskuudessa. Yksi ensimmäisimmistä kuuluisista L5-soittajista oli jazz-kitaristi Eddie Lang, joka alkoi käyttää L5:a vuonna 1929.
1930- ja 1940-luvuilla akustinen L5 kasvatti suosiotaan jazz-muusikoiden ja varsinkin big bandien keskuudessa. Kuitenkin kun 1950-luvulla äänentoisto sähköistyi vahvistimien ja mikrofonien myötä, alettiin valmistaa myös puoliakustista versiota L5:sta.
Vuonna 1951 julkaistu L5CES oli ensimmäinen puoliakustinen L5-malli. Ensimmäinen L5CES oli varustettu yksikelaisella P-90-mikrofonilla, mutta myöhemmin alettiin käyttää myös kahta humbuckeria.
1970-luvulla alettiin valmistaa kokopuurunkoista L5S-mallia. Kokopuurunkoisesta mallista ei tullut kovinkaan suosittua verrattuna puoliakustisiin malleihin. Puoliakustiset mallit ovat nykyäänkin suositumpia kuin kokopuurunkoinen.
Tunnettuja L5-soittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eddie Lang (akustinen L5)
- Elvis Presley (akustinen L5)
- Pat Martino (akustinen L5)
- Eric Clapton (L5 Super 400[1])
- Ron Wood (yksimikrofoninen L5S,[2] Super 400 CES ja akustinen L5)
- Wes Montgomery (L5CES, Gibson on myös valmistanut hänelle nimikkomallia L5CES-kitarasta)
- Albert Järvinen (L5S kokopuurunkoinen)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Propeller.com - Gibson L5 Archtop
- Nick Freeth: The Illustrated Directory of Guitars, s. 270-271. CGe, 2006. ISBN 0-681-44658-7. (englanniksi)