Giambattista Marini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Giambattista Marini (myös Marino, 18. lokakuuta 1569 Napoli, Napolin kuningaskunta - 25. maaliskuuta 1625 Napoli)[1] oli napolilainen runoilija. Hän kehitteli mahtipontisen runouden barokkityylin, jota kutsutaan marinismiksi. Marinin pääteoksena pidetään mytologista runoelmaa nimeltä Adone (1623).[2]

L´Adone -teoksen kansi vuodelta 1623.

Marini opiskeli aluksi vanhempiensa painostamana lakia, mutta kieltäytyi jatkamasta ammatissa. Hänen elämänsä vuoden 1590 jälkeen oli värikästä. Hän vaelteli Italian ja Ranskan hoveissa, oli jatkuvissa rahavaikeuksissa sekä ongelmissa lain kanssa. Hän sai sensuurista huolimatta kuitenkin julkaistua jatkuvasti runojaan, jotka saavuttivat suurta suosiota. Suurta osaa hänen teksteistään kierrätettiin ensin käsikirjoituksina ja julkaistiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi hänen mytologinen sarjateoksensa La sampogna valmistui 1596, mutta julkaistiin vasta 1620.[1]

Marini palveli erään napolilaisen prinssin sihteerinä, jonka jälkeen hänet pidätettiin moraalittomuudesta vuosina 1598 ja 1600. Hänet kuitenkin vapautettiin vaikutusvaltaisten ihailijoiden myötävaikutuksella. Hän muutti Roomaan ja nautti kardinaali Pietro Aldobrandinin suojelusta. Aldobrandini oli paavin sukulaispoika. Parivaljakko matkusteli ympäri Italian kaupunkeja. Marini yritti julkaista joitakin runojaan Parmassa, minkä inkvisitio kuitenkin esti. Hän sai julkaistuksi varhaisen Le rime -kokoelman 1602 sekä kaksiosaisen La lira -kokoelman 1608 ja 1614.[1]

Marini asui Torinossa 1608 - 1615, jossa hän oli Savoijin herttuan suojeluksessa. Hänen kilpailevasta runoilija-aikalaisestaan, Gaspare Murtolasta tehdyt satiiriset runot, jotka julkaistiin myöhemmin nimellä La Murtoleide (1619), aiheuttivat kuitenkin ongelmia. Murtola sai Marinin pidätytetyksi kyseisestä ja muistakin "loukkauksista". Päästyään taas kerran vapaaksi vaikutusvaltaisten ystäviensä avustuksella Marini muutti Pariisiin 1615, jossa hän asui Maria de' Medicin ja Ludvig XIII:n suojeluksessa vuoteen 1623. Hän julkaisi myös pääteoksensa, eeppisen runoelma Adonen Pariisissa. Runoelman on kerrottu edustavan sekä hänen tyylinsä parhainta että huonointa osaa.[1]

Hän muutti samana vuonna takaisin Napoliin, jossa vietti sensuurista huolimatta loppuelämänsä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Giambattista Marino. Encyclopædia Britannica Online. 2009. Viitattu 22.11.2009. (englanniksi)
  2. Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 1161. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.