Georgian nimi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nimi Georgia on Kaukasiassa sijaitsevasta valtiosta käytetty eksonyymi. Maan georgiankielinen nimi on Sakartvelo (georg. საქართველო). Eksonyymille on annettu erilaisia etymologioita: sen on sanottu olevan peräisin kreikan kielen sanasta γεωργός (”maanviljelijä”), Pyhän Yrjön nimestä tai todennäköisemmin nimistä, joita muinaiset persialaiset käyttivät georgialaisista. Georgiankielinen nimi on johdettu Kartlin alueelta, joka on Georgian ydinalue ja joka tunnettiin antiikin ja Bysantin lähteissä nimellä Iberia. Georgialaiset heimot yhdistyivät varhaiskeskiajalla kulttuurillisesti ja poliittisesti Kartlin ympärille.

Omakielinen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgian kielellä maata kutsutaan nimellä Sakartvelo (საქართველო). Sana koostuu kahdesta osasta. Sen juuri kartvel-i (yks., ქართველ-ი) viittasi alun perin Georgian ydinalueen Kartlin asukkaaseen. 800-luvun alkuun mennessä sanan ”Kartli” merkitys laajeni käsittämään muut keskiajan Georgian alueet, joita sitoivat yhteen uskonto, kulttuuri ja kieli. Georgian kielen sirkumfiksi sa-X-o on tavallinen maantieteellisestä alueesta käytetty rakenne, joka tarkoittaa ”X:n asuttamaa aluetta”, kun X on etnonyymi.[1]

Nimi ”Kartli” esiintyy ensimmäisen kerran kirjoitettuna 400-luvun tekstissä Tsamebaj tsmidisa Šušanikisi dedoplisaj (suom. Pyhän kuningatar Šušanikin marttyyrius), joka on vanhin säilynyt georgiankielinen teos. Keskiaikaisen kronikan Kartlis tskhovreba mukaan Kartli on saanut nimensä georgialaisten myyttiseltä kantaisältä Kartlosilta, joka rakensi kaupungin Mtkvarin varrelle; sitä kutsuttiin nimellä Kartli (luultavasti myöhempi Armazi), ja nimi yleistyi myöhemmin tarkoittamaan koko Kartlosin ja hänen jälkeläistensä hallitsemaa maata. Kartlos vaikuttaa olevan keskiajan keksintö, ja teoria hänestä Kartlin perustajana ei ole vakuuttava. Keskiaikainen kronikoitsija käyttää hänen nimestään luonteenomaisesti muotoa, jossa on kreikan nominatiivisuffiksi –ος (os), ja yrittää siten Georgia State Universityn Stephen Rappin mukaan "tuoda kertomukseen mielikuvan antiikista".[1]

Professori Giorgi Melikišvili on liittänyt Kartli-nimen sanaan karta (georg. ქართა), jota käytetään mingrelin kielessä (georgian lähisukulaiskieli) ja joissakin länsigeorgialaisissa murteissa. Se tarkoittaa ”karja-aitausta” tai ”aidattua paikkaa”. Juuri kar esiintyy lukuisissa paikannimissä ympäri Georgiaa, ja Melikišvilin näkemyksen mukaan sen merkitys on samanlainen kuin vastaavalla indoeurooppalaisella kantasanalla; vertaa germaaninen gardaz (”aidattu alue”, ”piha”), liettuan gardas (”aidattu paikka”, ”aita”, ”karja-aitaus”), muinaiskirkkoslaavin gradu (”puutarha”, myös ”kaupunki”) ja heetin gurtas (”linnoitus”). Nimeä on yritetty liittää myös antiikin lähteiden khaldoi- ja gorduene-kansojen nimiin.[2]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin tunnettu teksti, jossa nimeä ”Sakartvelo” on käytetty, on Pseudo-Džuanšerin noin vuonna 800 laatima georgialainen kronikka. Seuraavan 200 vuoden aikana nimen käyttö muuttui niin, että se alkoi tarkoittaa kaikki georgialaiset alueet käsittävää kuningaskuntaa, joka syntyi Kartlin eli Iberian ja Apkhazetin eli Abasgian yhdistyessä kuningas Bagrat III:n hallintaan vuonna 1008. Nimeä alettiin käyttää yleisesti virallisissa yhteyksissä kuitenkin vasta 1200-luvun alussa.[1]

Muisto ja unelma yhdistyneestä Georgiasta – Sakartvelo – jatkoi elämistään vielä 1400-luvun poliittisen katastrofin jälkeen, kun Georgian kuningaskunta hajosi kolmeksi erilliseksi kuningaskunnaksi, Kartliksi, Kakhetiksi ja Imeretiksi, ja viideksi ruhtinaskunnaksi, jotka olivat Samtskhe, Samegrelo, Guria, Svanetia ja Abhasia. Niinpä myöhemmät Kartlin kuninkaat eivät luopuneet koko Georgiaa hallinneiden monarkkien arvonimistä, sillä he pitivät itseään aiempien kuninkaiden laillisina seuraajina. Ajatus yhtenäisestä Georgiasta hallitsi myös 1700-luvun alussa eläneen Bagrationi-hallitsijasuvun jäsenen prinssi Vakhuštin historiankirjoitusta. Hänen teoksellaan Aghtsera sameposa Sakartvelosa (georg. აღწერა სამეფოსა საქართველოსა, ”Georgian kuningaskunnan kuvaus”) oli huomattava vaikutus myöhempään käsitykseen Sakartvelo-nimen merkityksestä. Vaikka Georgia oli Vakhuštin elinaikana jakautunut useisiin toisiaan vastaan kamppaileviin kuningas- ja ruhtinaskuntiin, hän piti näiden valtiomuodostelmien menneisyyttä ja nykytilaa yhden kansakunnan historian osasina.[1] Sen jälkeen kun Kartlin ja Kakhetin kuningaskunnat jälleenyhdistyivät vuonna 1762, nimestä Sakartvelo tuli uudesta itägeorgialaisesta valtiosta käytetty virallinen synonyymi, mutta se alkoi jälleen tarkoittaa koko Georgiaa myöhemmin Venäjän keisarikunnan valtakaudella 1800-luvulla. 26. toukokuuta 1918 maa itsenäistyi ja sen nimeksi otettiin Sakartvelos demokratiuli respublika eli Georgian demokraattinen tasavalta. Siitä tuli Sakartvelos sabtšota sotsialisturi respublika, Georgian sosialistinen neuvostotasavalta, 25. helmikuuta 1921 ja Sakartvelos respublika, Georgian tasavalta, 14. marraskuuta 1990. Vuoden 1995 perustuslain mukaan valtion virallinen nimi on Sakartvelo, jonka suomenkielinen vastine on yksinkertaisesti ”Georgia”.[3]

Eksonyymi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsieurooppalainen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalainen nimi ”Georgia” on luultavasti peräisin sanoista gurğ tai ğurğ, joita persialaiset ja arabit käyttiivät georgialaisista. Länsieurooppalaiset ristiretkeilijät ja pyhiinvaeltajat kohtasivat nimen Pyhällä maalla ja kirjoittivat sen muotoon Georgia (myös Jorgania, Giorginia ja niin edelleen). He katsoivat maan saaneen nimensä Pyhältä Yrjöltä (kreik. Άγιος Γεώργιος, Hagios Georgios), joka oli georgialaisten keskuudessa suosittu. Tätä selitystä kannattivat muiden muassa Jacques de Vitry ja Franz Ferdinand von Troilo.[4] Toisen teorian mukaan ”Georgia”-nimen merkitys liittyi kreikan ja latinan juuriin γεωργός (”maanviljelijä”) ja georgicus (”maataloudellinen”). Sen popularisoijiin lukeutui esimerkiksi Jean Chardin. Tämän selityksen kannattajat viittasivat joskus antiikin lähteisiin, kuten Pliniukseen ja Pomponius Melaan. Heidän mainitsemansa ”georgi”-kansat (Plinius, IV.26, VI.14; Mela, De Sita Orb. i.2, &50; ii.1, & 44, 102.) olivat kuitenkin yksinkertaisesti maata viljeleviä heimoja, jotka piti erottaa vaeltavista ja eläimiä paimentavista naapureistaan Pantikapaion-joen toisella puolella (Tauricassa eli Krimillä).[5]

1800-luvulla tutkijat kyseenalaistivat eurooppalaiset kansanetymologiat. Marie-Félicité Brosset kannatti teoriaa, jonka mukaan Georgia oli saanut nimensä Mtkvari-joelta reittiä Kuros-Cyrus-Kura-Djurzan.[6] Todellisuudessa vaikuttaa siltä, että ”Georgia” on lainattu eurooppalaisiin kieliin 1000- tai 1100-luvulla syyrian sanasta gurz-ān/gurz-iyān ja arabian sanasta ĵurĵan/ĵurzan, jotka ovat vuorostaan peräisin persian termistä gurğ/gurğān. Muinais- ja keskipersiassa sana esiintyi muodossa vrkān/waručān, eikä sen alkuperää varmasti tunneta, mutta se muistuttaa Kaspianmeren itäpuolen paikannimeä Gorgan, joka on peräisin keskipersian sanasta varkâna eli ”susien maa”. Sen etymologia saattaa olla sama kuin muinaisarmenian Georgiaan viittaavalla sanalla Virk' (Վիրք) ja se saattaa olla lähde kreikkalais-roomalaiselle nimelle Iberi (Ἴβηρες). Antiikin kirjailijat käyttivät nimeä myös Iberian niemimaalla asuvista ibereistä.[7][2]

Venäläinen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen eksonyymi Gruzija (Грузия) on myös persialais-arabialaista alkuperää. Se esiintyy ensimmäisen kerran Ignati Smolnjaninin matkapäiväkirjoissa muodossa gurzi (гурзи) vuonna 1389 ja Afanasi Nikitinillä muodossa gurzynskaja zemlja (Гурзыньская земля, ”Gurzinin maa” vuosina 1466–1472.[8] Nimi on lainattu venäjästä useisiin slaavilaisiin kieliin, kuten tšekkiin (Gruzie), puolaan (Gruzja) ja serbiaan (Грузија), unkariin (Grúzia) ja baltian maiden kieliin (viroksi Gruusia, latv. Gruzija, liett. Gruzija). Myös japaninkielinen nimi Gurujia (jap. グルジア) ja vietnamin Gruzia on lainattu venäjästä.

Venäläinen nimi otettiin hepreaan muodossa גרוזיה (Gruzija). Sitä käytettiin yhdessä nimien גיאורגיה (Georgia) ja גורג'יה (Gurdžia) kanssa. Gruzija kuitenkin yleistyi 1970-luvulla, luultavasti siksi, että Israeliin muutti valtavasti kaksikielisiä georgiaa ja venäjää puhuvia juutalaisia. Elokuussa 2005 Georgian Israelin-suurlähettiläs Laša Žvania pyysi heprean puhujia palaamaan nimeen Georgia ja hylkäämään nimen Gruzija.[9]

Suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel Rinta-Nikkolan 1800-luvun alussa kääntämässä Daniel Djurbergin teoksessa Geografia alkavillen Georgia luetaan Persian osaksi ja sitä kutsutaan nimellä ”Gurdschistan”:

»Maa on nijn kaunis ia climati eli ilma nijn suloinen, että me uskomme sijtä iällens löytyvän Edenin maa-kunnan, iosa Paradisi on maannut. Se seiso erinäisistä staatijsta, ioista förstin lääni Grusinia, Imireti ja Kaidaki samoin republiki Awchas ovat näköisimmät. Religioni nijsä molemmisa edellisisä on kristillinen, mutta nijsä molemmisa iälkimmäisisä on Mahdomedin oppi. Imereti seiso Ryssän suoieluxen alla, mutta Grusinia selijttää itzens sen ala.»

Kirja kertoo lisäksi, että ”Grusinian” pääkaupunki on Tiflis, eli Tbilisi.[10] Ilmeisesti nimi viittaa Kartliin. Ensimmäisessä suomenkielisessä tietosanakirjassa eli Isossa mustassa tietosanakirjassa, jonka julkaisu aloitettiin vuonna 1909, maata kutsutaan nimellä ”Georgia”. Siitä kerrotaan seuraavaa:

»Georgia (georg. Kharthveli, ven. Gruzija, arm. Vrastan, pers. Gurdšistan, turk. Gürdši), maakunta Venäjän Kaukaasiassa, käsittää etupäässä Rion- ja Kura-jokien yläjuoksun ympärillä olevan painanteen Kaukasus-vuorten ja Armeenian välillä n. 81 000 km², s. o. pääosat Tiflisin ja Kutaisin sekä osan Karsin kuvernementtejä. Nimi G. tuli käytäntöön 1200-luvulla, maan suojeluspyhimyksen Georgin l. Yrjön mukaan.»

Hakusanan ”Grusia” kohdalla kerrotaan: ”Grusia, Georgian ven. nimi (oik. Gruzija) ks. Georgia.” ”Georgian kieli” viittaa kuitenkin hakusanaan ”Grusian kieli ja kirjallisuus”, jonka alla aihe käsitellään.[11] Vuosina 1925–1928 ilmestyneessä Pienessä tietosanakirjassa päähakusana on ”Georgia”, mutta maalle annetaan myös vaihtoehtoinen nimi ”Grusia”:[12]

»Georgia l. Grusia, neuvostotasavaltain liittoon kuuluva neuvostotasavalta Kaukaasiassa; n. 66,000 km², 2,470,000 as., enemmistö georgialaisia l. grusialaisia, muut armeenialaisia, tataareja ja juutalaisia. Pääelinkeino maanviljelys ja karjanhoito; vuoret mineraalirikkaita. Pääkaup. Tiflis.»

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen vuonna 2000 antaman maiden nimiä koskevan suosituksen mukaan valtion ensisijainen nimi on ”Georgia”, mutta käytössä on myös nimi ”Gruusia”. Kansalaisuuden nimitys on ”georgialainen, gruusialainen”.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rapp, Stephen H.: Studies in Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts, s. 136, 419–423, 427. Peeters Publishers, 2003. ISBN 90-429-1318-5.
  2. a b Khintibidze, Elguja: The Designations of the Georgians and Their Etymology, s. 29–30, 90–97, 130. Tbilisi State University Press, 1998. ISBN 5511007757. A New Theory on the Etymology of the Designations of the Georgians (ote kirjasta)
  3. Constitution of Georgia. Chapter 1. Article 1.3 Parliament of Georgia.
  4. Peradze, Gregory: The Pilgrims' derivation of the name Georgia. Georgica, Autumn, 1937, nro 4 & 5.
  5. Romer, Frank E. (ed.): Pomponius Mela's Description of the World, s. 72. University of Michigan Press, 1998. ISBN 0472084526.
  6. Allen, William Edward David: A History of the Georgian People: From the Beginning Down to the Russian Conquest in the Nineteenth Century, s. 369. Taylor & Francis, 1932. ISBN 0710069596.
  7. Lang, David Marshall: The Georgians, s. 5–6. Praeger Publishers, 1966.
  8. Vesmer, Max (trans. Trubatšjov, Oleg): «Этимологический словарь русского языка», vol. 1, s. 464. Moskova: Progress, 1987. Teoksen verkkoversio.
  9. Georgia on his mind: Republic's ambassador demands Hebrew name change 2005-08-08. Haaretz.com. Viitattu 16. lokakuuta 2009.
  10. Djurberg, Daniel; Laine, Esko M. (toim.): Geografia alkavillen. Samuel Rinta-Nikkolalta. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1999. ISBN 951-746-057-0.
  11. Castrén, Jalmar et al.: Tietosanakirja, s. 1425–1427, 1629 (palsta). Toinen osa: Confrater–Haggai. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1910.
  12. Forsman, Jaakko et al.: Pieni Tietosanakirja (Ensimmäinen osa A – Isonzo) 1926. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
  13. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 3. marraskuuta 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paitšadze, Giorgi ed.: საქართველოსა და ქართველების აღმნიშვნელი უცხოური და ქართული ტერმინოლოგია (Ulkomaalaiset ja georgialaiset nimitykset Georgialle ja georgialaisille). Metsniereba, 1993. ISBN 5-520-01504-X.