Georgian paikallisvaalit 2010

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Georgian paikallisvaaleissa valittiin 30. toukokuuta 2010 edustajat Georgian yhteensä 64 kunnanvaltuustoon (georg. საკრებულო, sakrebulo) nelivuotiskausiksi. Lisäksi maan pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin ensimmäistä kertaa suora pormestarinvaali. Osa edustajista valittiin kaikissa kunnanvaltuustoissa enemmistövaalitavalla (1 025 paikkaa) ja osa edustajista suhteellisella vaalitavalla (670 paikkaa).[1]

Paikallisvaalit voitti maan valtapuolue Yhdistynyt kansallinen liike (georg. ერთიანი ნაციონალური მოძრაობა, Ertiani natsionaluri modzraoba), joka säilytti enemmistönsä kaikissa kunnanvaltuustoissa ja jonka edustaja Gigi Ugulava, Tbilisin pormestari, säilytti virkansa 55,2 prosentin ääniosuudella. Suurimmat oppositiopuolueet, Kristillisdemokraattinen liike (georg. ქრისტიანულ-დემოკრატიული მოძრაობა, Kristianul-demokratiuli modzraoba) ja Liitto Georgian puolesta (georg. ალიანსი საქართველოსთვის, Aliansi Sakartvelostvis), keräsivät molemmat yli kymmenen prosenttiä äänistä. Äänikynnyksen esimerkiksi Tbilisissä ylittivät myös kolmen puolueen yhteenliittymä Kansallinen neuvosto (georg. ეროვნული საბჭო, Erovnuli sabtšo) ja Teollisuus pelastaa Georgian (georg. მრეწველობა გადაარჩენს საქართველოს, Mretsveloba gadaartšens Sakartvelos).[2]

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) mukaan vaalit olivat ”läpinäkyvät” ja niissä oli tapahtunut ”selvää kehitystä kansainvälisten standardien täyttämiseksi”. Vaaleissa oli kuitenkin Etyjin raportin mukaan huomattavia puutteita: järjestelmällisiä epäsäännöllisyyksiä ja ”valtapuolueen ehdokkaita suosiva pelikenttä”.[3] Tbilisin pormestarinvaalin hävinnyt oppositiojohtaja Irakli Alasania tunnusti tappionsa ja totesi ”vaalien olleen lainvoimaiset”.[4]

Valittavat edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisvaaleissa valittiin edustajat yhteensä 64 kunnanvaltuustoon nelivuotiskausiksi. Muodollisesti kunnanvaltuustoja on 69 kappaletta, mutta viisi kunnanvaltuustoa sijaitsee sellaisilla alueilla, jotka eivät ole vuoden 2008 sodan jälkeen olleet Georgian hallinnassa (Kodori Abhasiassa ja Eredvi, Tigvi, Kurta ja Akhalgori Etelä-Ossetiassa). Näiden valtuustojen toimikautta pidennettiin ilman vaaleja. Kaikki valtuustot valittiin osin suhteellisen vaalitavan ja osin enemmistövaalitavan kautta.[1]

Suurimmassa osassa valtuustoja suhteellisella vaalitavalla valittavia edustajia on 10. Joissakin suurissa kaupungeissa, Batumissa, Kutaisissa ja Rustavissa, heitä on 15. Pääkaupungissa Tbilisissä heitä on 25. Puolueen tai vaaliliiton tarvitsema äänikynnys näille paikoille on viisi prosenttia, mutta Tbilisissä kynnys on prosentin matalampi. Yhteensä suhteellisella vaalitavalla valittavia edustajia oli siten 670 kappaletta.[1]

Enemmistövaalitavalla valittavia edustajia on eri valtuustossa eri määrä, joka riippuu niiden koosta. Suurin valtuusto on Tbilisin kaupunginvaltuusto, jossa paikkoja on 25. Kolmessa suuressa kaupungissa paikkoja on 10, Potissa 5. Yhteensä enemmistövaalitavalla valittiin 1 025 edustajaa. Tbilisissä ehdolle asettui 228 henkeä, joten jokaista paikkaa kohden oli 7–11 ehdokasta. Näitä paikkoja varten ei ole äänikynnystä, vaan eniten ääniä saanut ehdokas saa paikan.[1]

Lisäksi vaaleissa valittiin Tbilisin pormestari. Aiemmin pormestarin valitsi Tbilisin kunnanvaltuusto, kuten edelleenkin muissa suurissa kaupungeissa, mutta joulukuussa 2009 vaalilakiin tehtiin muutos. Tbilisin pormestariksi pyrki yhdeksän ehdokasta eri puolueista tai vaaliliitoista. Lain mukaan ehdokas, joka saa enemmän ääniä kuin muut ja vähintään 30 prosenttia äänistä, tulee valituksi ensimmäisellä kierroksella. Jos kukaan ei saa yli 30 prosenttia äänistä, kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta kohtaavat toisensa toisella kierroksella.[1]

Vaalikampanjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalien teemoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomio vaaleissa keskittyi Tbilisin pormestarin valintaan. Pormestari valittiin nyt ensimmäistä kertaa suorilla kansanvaaleilla. Lisäksi Tbilisi oli edellisissä presidentin- ja parlamenttivaaleissa muutamaa vuotta aikaisemmin ollut opposition tukialuetta, jossa Yhdistynyt kansallinen liike sai vain 33 ja 41 prosenttia äänistä. Paikallisvaalit olivat lisäksi Georgian ensimmäiset vaalit, jossa oli läsnä kaikki länsimaalaisten vaalien tyypilliset piirteet: mielipidetutkimuksia ja ovensuukyselyitä, televisiodebatteja ja runsaasti poliittisia mainoksia.[5]

Kolme viikkoa ennen vaaleja viisi Tbilisin pormestariksi pyrkivää ehdokasta keskustelivat ainoassa televisiodebatissaan työpaikoista, sosiaalipolitiikasta, kaupungin infrastruktuurin kehittämisestä ja kunnallisista maksuista. Georgian yleisradion järjestämään 90 minuuttia kestäneeseen debattiin osallistuivat Yhdistyneen kansallisen liikkeen Gigi Ugulava, Liitto Georgian puolesta -vaaliblokin Irakli Alasania, Kansallisen neuvoston nimittämä Konservatiivisen puolueen Zviad Dzidziguri, Kristillisdemokraattisen liikkeen Giorgi Tšanturia ja Teollisuus pelastaa Georgian Gogi Topadze:[6]

  • Työttömyys – Työttömyys oli keskustelun ensimmäinen teema. Gigi Ugulava myönsi, että se oli merkittävin ongelma ja esitteli erilaisia projekteja, joita hallinto oli aloittanut työllisyyden parantamiseksi. Hänen näkökulmansa talouteen oli liberaali ja hän painotti uusien vientimarkkinoiden etsimistä; Gogi Topadze vuorostaan kannatti protektionismia. Irakli Alasania syytti viranomaisia vääränlaisista toimista ja ehdotti 120 miljoonan larin lainarahaston perustamista pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten. Zviad Dzidzigurin mielestä tärkeintä olisi ollut aloittaa dialogi Venäjän kanssa, mitä kautta Venäjän markkinat avautuisivat jälleen georgialaisille tuotteille.[6]
  • Infrastruktuuri – Virkaatekevä pormestari kertoi erilaisista infrastruktuurihankkeista, kuten Tbilisin ohittavasta rautatielinjasta. Alasanian mukaan viranomaisilla ei kuitenkaan ollut strategista visiota pääkaupungin kehittämiseen ja heidän toimensa merkitsivät ”väkivaltaa pääkaupunkia kohtaan ja urbaania kaaosta”. Alasania arvosteli myös erilaisten hankkeiden ei-läpinäkyvää toteuttamista. Topadze ja Tšanturia yhtyivät Alasanian kritiikkiin. Dzidziguri vertasi Tbilisiä Potemkinin kulisseihin ja väitti, että vain sellaiset paikat laitettiin kuntoon, joihin Saakašvili oli menossa. Hänen mukaansa viranomaisten hankkeet olivat ”korruptiota ja rahan tuhlausta”.[6]
  • Sosiaalipolitiikka – Irakli Alasania totesi, että edullisen terveydenhuollon puute oli merkittävä ongelma, ja esitteli sitten suunnitelmansa alan rahoituksen lisäämisestä ja kunnallisten apteekkien perustamisesta. Topadze ehdotti ilmaista vakuutusta yli 60-vuotiaille ja uusien kunnallisten sairaaloiden rakentamista; Tšanturia oli näistä ehdotuksista samaa mieltä ja ehdotti lisäksi hintakattoa lääkkeille. Dzidziguri vuorostaan lupasi vuosittaista 150 miljoonan larin rahoitusta eläkeläisten sairasvakuutukselle. Ugulavan mukaan ”täydellistä sosiaalista ohjelmaa ei ole” ja hän painotti työllisyyden merkitystä sosiaalisten ongelmien ratkaisussa.[6]
  • Kunnalliset maksut – Giorgi Tšanturia nosti kunnalliset maksut tärkeäksi vaaliteemakseen ja ehdotti niiden laskemista murto-osaan nykyisestä. Topadzen mukaan vesimaksut voisi poistaa kokonaan. Ugulava ja Alasania kuitenkin kritisoivat näitä ehdotuksia: Ugulava myönsi, että asia oli ”tbilisiläisille vaikea”, mutta hänen mukaansa Tšanturian ehdotukset maksaisivat vuosittain 400 miljoonaa laria ja kutsui lupauksia mahdottomiksi toteuttaa. Alasania totesi, että maksuja voitaisiin laskea, mutta esimerkiksi veden tekeminen ilmaiseksi olisi mahdotonta.[6]

Yllättäväksi keskustelunaiheeksi nousivat alle kaksi viikkoa vaalien alla uskonnolliset ääriliikkeet. Ilia Tšavtšavadzen valtionyliopiston professori Ghia Nodian mukaan yksi syy tälle oli se, että Yhdistyneelle kansalliselle liikkeelle ei ollut juuri vakavasti otettavia haastajia ja mielenkiintoisinta oli seurata, liittyisikö vaaleihin jonkinlaisia levottomuuksia. Jotkut radikaalia oppositiota edustavat poliitikot varoittivat georgialaisia ”uudesta Biškekistä” viitaten Kirgisian keväisiin levottomuuksiin ja vallankaappaukseen. Huomiota ennen vaaleja herätti välikohtaus Kavkazia-televisiokanavalla, jossa yhteen ottivat liberaalit, kirjailija Erekle Deisadzea puolustavat Ilia Tšavtšavadzen valtionyliopiston opiskelijat ja opettajat sekä poliitikko ja journalisti Malkhaz Gulašvilin perustaman Ortodoksisten vanhempien unionin edustajat. Kiistan aiheutti Deisadzen kirjoittama teos, joka satirisoi uskontoa. Osapuolet ottivat ensin yhteen yliopistolla, minkä jälkeen televisiokanava kutsui heidät keskustelemaan aiheesta, mutta Gulašvilin ryhmä ryntäsi studioon ja hyökkäsi sen henkilökuntaa vastaan. Kahdeksan ryhmän jäsentä pidätettiin ja Gulašvili pakeni Tskhinvaliin. Nodian mukaan liberaalien suuntausten ja konservatiivisen, länsimaalaisvastaisen ajattelun vastakkainasettelulla on Georgiassa geopoliittinen puoli, sillä länsimaalaisvastaisuus tarkoittaa Georgiassa lähes samaa kuin Venäjä-myönteisyys. Nodian mielestä monet liittävät Georgiassa radikaalit ortodoksiryhmät osaksi laajempaa yritystä saada aikaan Venäjää tukeva oppositioliike.[7]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyjin vaalitarkkailijat ja Caucasus Research Resource Center (CRRC) -järjestö valvoivat Georgian tiedotusvälineitä ennen paikallisvaaleja. Etyjin raportin mukaan maan ”mediaympäristö on monipuolinen, mutta jakautunut poliittisiin leireihin, ja monet tiedotusvälineet ovat omistajiensa voimakkaan vaikutusvallan alla”. Televisiokanavat lähettivät vaalikampanjan aikana erilaisia vaaleihin liittyviä ohjelmia, kuten vaalipaneeleja. Kaikkein tasapuolisimman kuvan ehdokkaista antoi Etyjin raportin mukaan Georgian yleisradio, mutta kaikkien muiden televisiokanavien antama kuva oli puolueellinen. Suurin osa kanavista kertoi runsaasti maan hallinnosta ja sen toimista myönteisessä valossa vaalien kontekstin ulkopuolella, mikä hyödytti epäsuorasti hallitusta tukevia ehdokkaita.[8][9]

Kaksi suosituinta televisiokanavaa, Rustavi 2 ja Imedi, tukivat valtapuoluetta. Rustavi 2 omisti 59 prosenttia vaaliohjelmistostaan viranomaisten ja Yhdistyneen kansallisen liikkeen toimien raportoimiseen positiivisessa valossa. Liitto Georgian puolesta ja Kristillisdemokraattinen liike edustivat molemmat noin kymmentä prosenttia tarjonnasta, jonka sävy oli kuitenkin pääosin positiivinen. Tbilissä toimiva paikallinen Real TV sitä vastoin tuotti myös ohjelmia, joissa opposition ehdokkaita saatettiin huonoon valoon. Paikalliset tbilisiläiset televisiokanavat Kavkazia ja Maestro tukivat vuorostaan opposition ehdokkaita, erityisesti Liittoa Georgian puolesta, ja kritisoivat hallintoa.[8] Kavkazia antoi lähes yhtä paljon aikaa Gigi Ugulavan ja Irakli Alasanian kampanjoille.[9]

Georgian lain mukaan ne puolueet, jotka saivat edellisissä parlamenttivaaleissa vähintään neljä prosenttia äänistä ja paikallisvaaleissa kolme prosenttia äänistä, saavat yksityisillä televisiokanavilla vähintään 30 sekuntia ilmaista mainosaikaa ja yleisradiossa vähintään 60 sekuntia ilmaista mainosaikaa joka tunti. Puolueet hyödynsivät tehokkaasti tätä mahdollisuutta.[10]

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiden prosentin äänikynnyksen ylittäneet puolueet käyttivät kampanjointiin yhteensä 16 miljoonaa laria. Tästä summasta 90 prosenttia oli Yhdistyneen kansallisen liikkeen käytössä. Puolue käytti suurimman osan 14 miljoonan larin budjetistaan, 10,13 miljoonaa laria, televisiomainoksiin. 92 prosenttia rahoista oli peräisin puolueen omasta rahastosta.[11]

Tbilisin pormestarinvaalissa toiseksi tulleen Irakli Alasanian vaaliliittouman kampanjabudjetti oli vain 136 000 laria, vähemmän kuin neljällä muulla puolueella. Kristillisdemokraattinen liike käytti yhteensä 683 500 laria, Teollisuus pelastaa Georgian vuorostaan 208 000 laria, mutta yhdeksän yritystä osti puolueelle myös 750 000 larilla televisiomainoksia. Kansallisen neuvoston vaalibudjetti oli 260 200 laria.[11]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko maa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko maan alueella äänestysalueita oli yhteensä 3 694 kappaletta. Suhteellisella vaalitavalla valittavien paikkojen tapauksessa Yhdistynyt kansallinen liike sai äänistä 65,75 prosenttia, lähes kaksi kolmasosaa. Toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi Kristillisdemokraattinen liike, jonka äänisaalis jäi noin 12 prosenttiin. Muut puolueet tai liittoumat eivät saaneet yli kymmentä prosenttia äänistä: Litto Georgian puolesta 9,19 prosenttia, Kansallinen neuvosto vain 6,77 prosenttia. Samassa yhteydessä järjestettiin myös parlamentin täytevaalit kolmella alueella (Tbilisin Tšughureti, Ozurgetin piirikunta ja Gurdžaanin piirikunta). Näiden vaalien voittajiksi nousivat Yhdistyneen kansallisen liikkeen Andro Alavidze, Giorgi Tšiviašvili ja Gotša Sanidze.[12]

Keskusvaalilautakunta hylkäsi vaalien tuloksen viidellä äänestysalueella, koska ääntenlaskussa havaittiin rikkeitä.[13]

Gigi Ugulava puhumassa vuonna 2006 rautatieasemahankkeen avajaisissa.
Puolue tai liittouma Ääniosuus Äänien lukumäärä
Yhdistynyt kansallinen liike 65,75 % 1 119 641
Kristillisdemokraattinen liike 11,94 % 203 371
Liitto Georgian puolesta 9,19 % 156 540
Kansallinen neuvosto 6,77 % 115 253
Teollisuus pelastaa Georgian 4,19 % 71 304
Georgian demokraattinen puolue 1 % 16 967
Tavisupleba 0,32 % 5 526
Sakhalkho demokratebi 0,19 % 3 298
Georgian radikaalidemokraattien kansallinen puolue 0,18 % 3 103
Solidaroba 0,17 % 2 875
Georgian urheilijoiden liitto 0,11 % 1 834
Sruliad Sakartvelos sakhalkho aliansi 0,08 % 1 343
Kansallisdemokraattinen puolue 0,05 % 855
Tulevaisuuden Georgia 0,03 % 520
Tšveni kveqana 0,02 % 369
Momavlis partia 0 % 57
Mamulišvili 0 % 45

Tbilisin pormestarin- ja kuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakli Alasania vuonna 2007.

Tbilisin pormestarinvaalin voitti Yhdistyneen kansallisen liikkeen ehdokas Gigi Ugulava, Tbilisin virkaatekevä pormestari. Hän sai äänistä 55,2 prosenttia. Toiseksi eniten ääniä sai Irakli Alasania, joka edusti Liittoa Georgian puolesta. Hänen äänisaaliinsa jäi 19,06 prosenttiin. Yli kymmenen prosentin äänisaaliin keräsi myös Kristillisdemokraattisen liikkeen Giorgi Tšanturia; muut ehdokkaat joutuivat tyytymään alle kymmenen prosentin ääniosuuksiin. Ugulava sai yli 50 prosenttia äänistä Tbilisin kaikissa muissa piirikunnissa paitsi Vakessa, jossa Alasania ylsi 30,68 prosentin ääniosuuteen.[14]

Yhdistynyt kansallinen liike sai suuren enemmistön myös Tbilisin kaupunginvaltuustoon. Viisi puoluetta ja liittoumaa ylittivät neljän prosentin äänikynnyksen. Kaupunginvaltuustossa on 50 paikkaa, josta 25 valittiin enemmistövaalitavalla ja 25 suhteellisella vaalitavalla. Yhdistynyt kansallinen liike sai kaikki enemmistövaalitavalla valittavat paikat ja 14 suhteellisella vaalitavalla valittavaa paikkaa. Puolue sai äänistä 52,5 prosenttia. Seuraavaksi eniten ääniä (17,9 prosenttia) ja viisi paikkaa sai Liitto Georgian puolesta, kolmanneksi eniten ääniä (12,05 prosenttia) ja kolme paikkaa Kristillisdemokraattinen liike. Kansallinen neuvosto joutui tyytymään kahteen paikkaan ja 8,2 prosentin äänisaaliiseen, pienimmäksi valtuustopuolueeksi jäänyt Teollisuus pelastaa Georgian yhteen paikkaan ja 6,2 prosenttiin. Äänestysaktiivisuus Tbilisissä oli 46,7 prosenttia: äänensä jätti 981 505 rekisteröityneestä äänestäjästä yhteensä 457 903.[15][12]

Ehdokas Puolue Ääniosuus Äänien lukumäärä
Gigi Ugulava Yhdistynyt kansallinen liike 55,2 % 248 954
Irakli Alasania Liitto Georgian puolesta 19,06 % 85 864
Giorgi Tšanturia Kristillisdemokraattinen liike 10,71 % 48 223
Zviad Dzidziguri Kansallinen neuvosto 8,31 % 37 434
Gogi Topadze Teollisuus pelastaa Georgian 5,2 % 23 401
Tamaz Vašadze Solidaroba 0,65 % 2 951
Nika Ivanišvili Sakhalkho demokratebi 0,51 % 2 313
Davit Iakobidze Georgian demokraattinen puolue 0,22 % 964
Giorgi Lagidze Tulevaisuuden Georgia 0,14 % 634

Vaalien jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaktioita vaalien tulokseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgian presidentti, Yhdistyneen kansallisen liikkeen Mikheil Saakašvili, sanoi paikallisvaalien tuloksen merkitsevän ”rauhallisuuden, vakauden ja kehityksen” aikakauden saapumista maahan. Koska seuraavat vaalit voitaisiin pitää vasta aikaisintaan kahden vuoden päästä, hallituksella olisi aikaa jatkaa aloittamiaan uudistuksia rauhassa, ja hyvin sujuneet paikallisvaalit auttaisivat voittamaan sijoittajien luottamuksen.[16] Ovensuukyselyiden tulosten julkistamisen jälkeen hän totesi puhuessaan Ugulavan kampanjan päämajalla, että vaalit osoittivat Yhdistyneen kansallisen liikkeen nauttivan edelleen äänestäjien luottamusta. Saakašvili kiitti myös ”lähes kaikkia muita puolueita” kypsästä vaalikampanjasta. Myös Ugulava ilmaisi kiitoksensa asiakysymyksiin keskittyneestä kampanjasta ja ilmaisi halukkuutensa tehdä yhteistyötä kilpailijoidensa kanssa.[17]

Tbilisin pormestarinvaaleissa toiseksi tullut Liitto Georgian puolesta -liittouman ehdokas Irakli Alasania myönsi tappionsa kannattajilleen maanantaina 31. toukokuuta. Hän kertoi kunnioittavansa tbilisiläisten mielipidettä ja totesi, että vaalit olivat tärkeä kokemus hänen omalle puolueelleen (Meidän Georgiamme – Vapaat demokraatit). Hänen mukaansa vaalit olivat lainvoimaiset merkittävistä puutteista huolimatta, ja hän pyysi kannattajiaan aloittamaan valmistelut vuoden 2012 presidentinvaaleja varten. Hän sanoi, että vaalit olivat nostaneet liiton merkittäväksi poliittiseksi voimaksi ja että ne olivat askel uuden poliittisen kulttuurin tuomisessa Georgiaan siitä huolimatta, että valtapuolueella oli suuri taloudellinen ylivoima:

»Niinpä meidän tulisi arvostaa näiden vaalien tulosta. Jokainen ääni, jonka saimme näissä vaaleissa, todistaa että yhteiskuntamme on rohkea, että yhteiskuntamme todella vaatii muutoksia ja että se haluaa jatkaa Georgian demokraattista kehitystä kanssamme – johtavan poliittisen voiman kanssa.[18]»

Myös Kristillisdemokraattisen liikkeen ehdokas Giorgi Tšanturia onnitteli Ugulavaa vaalivoitosta. Hän kertoi Georgian yleisradiolle, että vaalit olivat ”menestys Georgialle” ja ”askel demokratian kehittymistä kohti”.[19]

Kansallinen neuvosto vuorostaan totesi lausunnossaan 2. kesäkuuta, että vaaleja haittasivat merkittävät rikkeet ja että niitä ei voinut pitää vapaina ja rehteinä. Liittouma pidättäytyi onnittelemasta voittajapuoluetta, koska ”vaalien tulos ei perustunut Georgian kansalaisten vapaaseen valintaan”. Liittouma sanoi ryhtyvänsä kyseenalaistamaan vaalien aikana havaittuja rikkeitä oikeusteitse. Se piti opposition epäyhtenäisyyttä tappionsa merkittävimpänä syynä ja kertoi jatkavansa taistelua Saakašvilin hallintoa vastaan:

»Kansallinen neuvosto ei pidä äänikynnyksen ylittämistä menestyksenä paikallisvaaleissa. Ainoa tapa menestyä nykypäivän Georgiassa on vaihtaa Saakašvilin hallinto... Kansallinen neuvosto jatkaa taistelua Saakašvilin hallinnon syrjäyttämiseksi ja on valmis tekemään yhteistyötä kenen tahansa kanssa, jonka tavoitteena on todellinen muutos maan viranomaisissa.[20]»

Paikallinen vaalitarkkailijajärjestö International Society for Fair Elections and Democracy (ISFED) totesi alustavassa lausunnossaan 31. toukokuuta, että maan vaaliviranomaiset ja hallinto olivat osoittaneet halunsa ”järjestää rehdit vaalit, sekä ennen vaalipäivää että sen aikana”. Vaalipäivän aikana havaitut epäsäännöllisyydet heittivät järjestön mukaan kuitenkin varjon vaalien ylle. Tällaisiin rikkeisiin kuuluivat esimerkiksi Yhdistyneen kansallisen liikkeen ehdokkaita tukevien aktivistien järjestämät ”laajamittaiset agitaatiot” vaalipaikoilla. ISFED huomautti myös logistisista ongelmista ja pätemättömistä vaalivirkailijoista. Vakavat rikkeet, kuten toisten henkilökorteilla äänestäminen, vaalitarkkailijoiden painostus ja ylimääräiset vaaliliput (äänestäjistä tehtyyn luetteloon verrattuna), ”eivät olleet laajalle levinneitä”. Järjestö teki erilaisista rikkeistä yhteensä 46 valitusta.[21]

Ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyjin julkaiseman alustavan raportin mukaan paikallisvaaleissa tapahtui ”selvää kehitystä”, mutta niissä oli myös ”huomattavia puutteita”. Puutteisiin kuuluivat ongelmat lainsäädännössä, epätasainen pelikenttä ja yksittäiset vilppitapaukset vaalipäivänä. Äänestyksen arvioitiin sujuneen positiivisesti 96 prosentissa äänestyspaikoista. Ääntenlasku kuitenkin sujui huonommin, ja yksi viidesosa ääntenlaskutapahtumista arvioitiin ”huonoiksi tai erittäin huonoiksi”. Ääntenlaskuun osallistui esimerkiksi usein vaalilautakuntaan kuulumattomia henkilöitä, ja puolessa tapauksista ääntenlaskijat eivät lähettäneet tuloksiaan keskusvaalilautakunnalle välittömästi tultuaan valmiiksi. Vaikka useita syytöksiä opposition ehdokkaiden häirinnästä ei voitukaan vahvistaa, vaalitarkkailijat pitivät niitä uskottavina. ”Järjestelmällisistä epäsäännöllisyyksistä” huolimatta Etyjin mukaan vaalit oli yleisesti ottaen hyvin järjestetty, ja keskusvaalilautakunta hoiti ne ”ammattimaisella, läpinäkyvällä ja inklusiivisella tavalla”. Georgian vaalilaki on raportin mukaan pääosin kelvollinen demokraattisten vaalien järjestämiseen, mutta siinä on joitakin puutteita, kuten joidenkin viranomaisten oikeus kampanjoida ilman rajoituksia ja käyttää hallinnon resursseja kampanjointiin.[22]

Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan paikallisvaalit ”osoittivat kehitystä tapahtuneen demokraattisia vaaleja kohtaan asetettujen kansainvälisten standardien täyttämistä kohti”. Ministeriön edustaja kuitenkin totesi myös olevansa Etyjin kanssa samaa mieltä siitä, että vaaleissa oli huomattavia puutteita, joihin tulee kiinnittää huomiota. Ulkoministeriö kehui myös Georgian keskusvaalilautakunnan yrityksiä lisätä vaalien läpinäkyvyyttä ja vastata tehokkaammin ongelmiin vaaleissa.[13]

Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen totesi 1. kesäkuuta, että paikallisvaaleilla olisi positiivinen vaikutus Naton ja Georgian välisiin suhteisiin. Hän kertoi arvostavansa sitä, että vaalit pidettiin tavalla, jonka kansainvälinen yhteisö on todennut vapaaksi ja rehdiksi.[23]

Arvioita vaalien merkityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Moscow Timesille kirjoittaneen Matthew Collinin mukaan vaalien tulos oli odotettu. Collinin mukaan tulos saattoi yllättää ne, jotka odottivat georgialaisten haluavan vaihtaa hallintonsa vuonna 2008 käydyn sodan jälkeen. Georgialaiset kuitenkin ”vaikuttavat päättäneen, että he uskovat Saakašvilin ja hänen liittolaistensa saavan enemmän aikaan kuin jotkin opposition poliitikoista, jotka ovat tehneet viime aikoina retkiä Moskovaan ja mielistelleet pääministeri Vladimir Putinia.” Hallinto kuvaili tällaisia poliitikkoja pettureiksi, ja kyselytutkimusten mukaan monet georgialaiset olivat samaa mieltä. Vaalit olivatkin radikaalille oppositiolle pettymys. Oppositio oli pitkään yrittänyt kaataa Saakašvilin hallintoa mielenosoituksin siinä kuitenkaan onnistumatta ja kärsi nyt myös tappion vaaleissa.[24]

The Weekly Standardin Matthew Continetti vuorostaan pohtii, miten vaikeaa liberaalin demokratian rakentaminen on Georgiassa ollut Venäjän vaikutuksen alla, kun venäläiset ”hallitsevat 20 prosenttia maasta” ja voisivat ”murskata 4,6 miljoonan georgialaisen itsenäisyyden ja demokratiahaaveet tunneissa”. Hän kertoo Ugulavan kampanjasta ja pitää sitä erityislaatuisena sen vuoksi, että ensimmäistä kertaa poliitikko kampanjoi Georgiassa saavutustensa perusteella muistuttaen, että vielä vuonna 2004 sähköä oli Tbilisissä saatavilla vain kaksi tuntia päivässä. Continettin mielestä vaalit osoittavat, että Saakašvilin uudistukset alkavat vähitellen juurtua maahan eikä ”kadulla seisominen parlamentin edessä enää riitä muutoksen aikaansaamiseksi”. Hänen mukaansa maa on risteyskohdassa ja riippuu pitkälti Yhdysvaltojen ja Euroopan tuesta, mihin suuntaan se kehittyy.[25]

RFE/RL:n Ghia Nodia kirjoittaa, että vaalit päättivät syklin, joka alkoi vuoden 2007 syksyllä, kun maan oppositio päätti vaihtaa Saakašvilin hallinnon mielenosoitusten avulla sen jälkeen kun se ei ollut onnistunut vaalien kautta. Yrityksiä oli yhteensä kolme, mutta yksikään niistä ei onnistunut. Hallinto aikaisti paikallisvaaleja puolella vuodella ja Tbilisin pormestari päätettiin valita suorilla vaaleilla, jotta vallankumoukselliset saataisiin houkuteltua tavanomaisen vaalipolitiikan piiriin. Suunnitelma oli menestyksekäs: kansa menetti uskonsa vallankumouksen mahdollisuuteen ja oppositio kadotti suuntansa hajoten lukuisiksi ryhmittymiksi. Nodian mukaan Saakašvilin hallinto onnistui rikkomaan ainakin väliaikaisesti historiallisen trendin, jossa äärimmäinen radikalismi oli toiminut Georgiassa voittoon johtavana strategiana. Vaaleissa maltilliset oppositiopuolueet, Liitto Georgian puolesta ja Kristillisdemokraattinen liitto, saivat enemmän ääniä kuin radikaali Kansallinen neuvosto. Nodian mukaan seuraava merkittävä koetus hallinnolle on vallanvaihto vuoden 2013 presidentinvaaleissa, joka olisi onnistuessaan ensimmäinen kerta, kun presidentti vaihtuu Georgiassa perustuslain mukaisella tavalla.[26]

The Jamestown Foundationille kirjoittavan Vladimir Socorin mukaan Yhdistynyt kansallinen liike hyötyi vaaleissa brändistään puolueena, joka ”saa aikaan konkreettisia tuloksia sosioekonomisessa kehityksessä ja valitsi peruuttamattomasti lännen Venäjän sijaan”. Äänestäjät hylkäsivät samalla radikaalin opposition, joka ei onnistunut yhdistymään, järjestämään selkeää kampanjaa tai esittämään pätevää vaaliohjelmaa. Suurin osa oppositiota äänestäneistä ryhmittyi perustuslaillisten sääntöjen mukaan toimivien puolueiden taakse. Socor toteaa, että oppositio ”toimi esimodernilla mielenlaadulla nopeasti vahvistuvassa, länsimaihin suuntautuneessa valtiossa. Lopulta Georgian poliittinen kehitys ja maan yhteiskunnallinen kypsyminen ohittivat radikaalit ...”.[5] Socorin mukaan Georgian valtiollinen kehitys on auttanut maata selviämään kolmesta kriisistä: Venäjän hyökkäyksestä ja jatkuvasta taloussaarrosta, maailmanlaajuisesta talouskriisistä ja opposition ”mahdollisesti väkivaltaisesta” kampanjasta vaihtaa maan hallinto.[27]

Monet oppositioryhmät eivät osallistuneet vaaleihin lainkaan ja vaativat niiden jälkeen ennenaikaisia parlamentti- ja presidentinvaaleja. Demokraattinen liike – Yhdistynyt Georgia -puolueen johtaja Nino Burdžanadze sanoi vaalien jälkeen, että hänen päätöksensä olla osallistumatta niihin oli oikea ja että ”vaalit olivat farssi”. Hänen mukaansa ”alusta asti oli selvää, että todellisiin muutoksiin ei maassa ollut mahdollisuutta paikallisvaalien kautta”. Vaaleihin osallistuneet oppositiopuolueet eivät toimineet yhdessä rintamassa eivätkä siksi kyenneet haastamaan valtapuoluetta. Kansallisen foorumin johtaja Gubaz Sanikidze kutsui vuorostaan vaaleja ”Saakašvilin asettamaksi miinakentäksi” ja torjui Burdžanadzen tavoin kritiikin vaaliboikottia kohtaan. Kaikkein äänekkäin vaalien boikotoija oli kuitenkin Georgian työväenpuolue, jonka johtaja Šalva Natelašvili vertasi vaaleja ”traagiseen näytelmään”. Hänen mielestään hallinto selviytyi vaaleista Yhdysvaltain siunauksen ansioista, ja Venäjän miehityksen lisäksi osa maasta on Yhdysvaltojen kolonisoima.[28]

Muutokset oppositiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalien jälkeen entinen pääministeri ja Liike reilun Georgian puolesta -puolueen johtaja Zurab Noghaideli ja vaaleja boikotoineen Liike yhdistyneen Georgian puolesta -puolueen johtaja Irakli Okruašvili julkaisivat julistuksen, jossa he kehottivat maan oppositiota yhdistymään Saakašvilin hallintoa vastaan. Monet oppositiojohtajat kritisoivat Irakli Alasaniaa ja hänen puoluettaan; esimerkiksi opposition entinen presidenttiehdokas Levan Gatšetšiladze totesi, että ”Irakli Alasania epäonnistui opposition yhdistämisessä; hänet voitettiin näissä vaaleissa ...”.[29] 15. kesäkuuta 2010 Alasanian johtama Liitto Georgian puolesta hajosi. Alasania kertoi haluavansa keskittyä oman puolueensa kehittämiseen ja vahvistamiseen. Hän kertoi kuitenkin jatkavansa läheistä yhteistyötä liittoumaan kuuluneiden puolueiden kanssa.[30] Muut puolueet, Uusi oikeisto ja Republikaaninen puolue kertoivat haluavansa jatkaa lähempää yhteistyötä.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Local Election Guide 21.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  2. Ruling Party to Retain Majority in all Councils 31.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  3. Georgia's Ruling Party Wins Local Elections 2.6.2010. RFE/RL. Viitattu 15.6.2010.
  4. Alasania: Elections Valid, Time to Keep Sight on 2012 Polls 31.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  5. a b Socor, Vladimir: Georgia Returns to Stability and Growth After Local Elections 3.6.2010. Eurasia Daily Monitor (georgiandaily.com). Viitattu 21.6.2010.
  6. a b c d e Tbilisi Mayoral Candidates' TV Debates 9.10.2010. Civil Georgia. Viitattu 21.6.2010.
  7. The Geopolitics Of Religious Extremism 20.5.2010. RFE/RL (georgiandaily.com). Viitattu 19.6.2010.
  8. a b Statement of Preliminary Findings and Conclusions 30.5.2010. OSCE. Viitattu 16.6.2010.
  9. a b Election Media Monitoring 10.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 16.6.2010.
  10. Int’l Observers Release Second Interim Election Report 24.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 16.6.2010.
  11. a b UPDATE: Election Campaign Funds 15.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 16.6.2010.
  12. a b Georgia proportional CEC. Viitattu 3.7.2010.
  13. a b U.S. on Georgia’s Local Elections 3.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 16.6.2010.
  14. Tbilisi mayoral race results Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  15. Final Vote Tally of Tbilisi Approved 15.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  16. Saakashvili: Time to Move Forward with Reforms 2.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  17. Saakashvili: Ruling Party ‘Still Enjoys Voters trust’ 30.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  18. ”So, we should value this result of the elections. Each vote which we received during these elections proves that our society is courageous, our society really demands changes and it wants to continue Georgia’s democratic development together with us – the leading political force” Alasania: Elections Valid, Time to Keep Sight on 2012 Polls 31.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  19. CDM Candidate Congratulates Ugulava 30.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  20. ”The National Council does not deem clearing threshold as a success in the local elections. The only success in today’s Georgia can be change of the Saakashvili’s regime... The National Council will continue fight for the change of the Saakashvili regime and is ready to cooperate with everyone, whose goal is a real change of these authorities.” National Council on Local Elections 2.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 15.6.2010.
  21. Local Watchdog Group on Local Elections 31.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 16.6.2010.
  22. Int’l Observers Preliminary Report on Elections 31.5.2010. Civil Georgia. Viitattu 17.6.2010.
  23. NATO Secretary General on Georgia’s Local Elections 4.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 16.6.2010.
  24. Collin, Matthew: In Post-Vote Georgia, Lots to Do 11.6.2010. The Moscow Times (georgiandaily.com). Viitattu 17.6.2010.
  25. Continetti, Matthew: In Russia’s Shadow: The Surprising Resilience of Georgian democracy 11.6.2010. The Weekly Standard (georgiandaily.com). Viitattu 18.6.2010.
  26. Nodia, Ghia: Unusually Quiet Elections Mark End Of Revolutionary Cycle In Georgia 3.6.2010. RFE/RL. Viitattu 18.6.2010.
  27. Socor, Vladimir: Georgia’s Political Landscape Reshaped After Local Elections 3.6.2010. Eurasia Daily Monitor (georgiandaily.com). Viitattu 21.6.2010.
  28. Part of Opposition Speaks of Need of Early Polls 5.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 3.7.2010.
  29. Ex-PM Nogaideli, Ex-Defense Minister Okruashvili Show Signs of Alliance 11.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 4.7.2010.
  30. Alliance for Georgia Falls Apart 16.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 4.7.2010.
  31. New Rights, Republicans on Break Up of Alliance for Georgia 16.6.2010. Civil Georgia. Viitattu 4.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]