George Galloway

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
George Galloway

George Galloway (s. 16. elokuuta 1954 Dundee, Skotlanti) on brittiläinen vasemmistopoliitikko, joka on herättänyt huomiota sotia vastustavilla mielipiteillään ja esiintymällä Celebrity Big Brother -tosi-tv-sarjassa. Galloway erotettiin Työnväenpuolueesta 2003 Irakin sodan sodan vastustamisen vuoksi. erottamisensa jälkeen hän edusti Respect – The Unity Coalition -puoluetta, joka hajosi 2006 ja nykyisin British Workers' Partya.

Galloway toimittaa ja juontaa The Mother of All Talk Shows -nimistä talk show'ta. Show'ta lähetettiin talkRADIO ja talkSPORT -kanavilla 2006–2019, Yhdysvalloissa mm. Radio Sputnikilla ja myöhemmin Twitterissä ja YouTubessa sekä MOATS.tv-sivustolla.[1][2][3]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galloway kävi Harris Academya Dundeessa. Hän työskenteli paikallisessa Michelinin rengastehtaassa ja liittyi Työväenpuolueeseen kolmetoistavuotiaana. Hän nousi puolueen Skotlannin puheenjohtajaksi 26-vuotiaana. Parlamenttiin hän pääsi 1987 Glasgow Hillheadista. Tuolloin hän pudotti parlamentista vaalipiiriä edustaneen Roy Jenkinsin.

Galloway ryhtyi tukemaan palestiinalaisten asiaa jo varhain. Hän oli ajamassa Dundeen sisarkaupunkihanketta Nabluksen kanssa vuonna 1980. Hän oli köyhyyttä ja nälänhätää vastaan kampanjoivan War on Wantin pääsihteerinä 1983–1987 ja kirjoitti silminnäkijäraportteja Eritrean vuoden 1985 nälänhädästä Sunday Timesiin ja Spectatoriin. The Daily Mirror syytti häntä tuolloin luksuselämän viettämisestä hyväntekeväisyysjärjestön rahoilla. Riippumaton tarkastaja vapautti Gallowayn kuitenkin syytteistä.

Galloway kampanjoi voimakkaasti Irakin talouspakotteiden purkamiseksi ja matkusti Irakiin tapaamaan Saddam Husseinia 1994 ja 2002. Vuonna 1998 hän toi leukemiaa sairastavan pikkutytön Mariam Hamzan hoitoon Glasgow'iin, koska Irakin talouspakotteet tekivät sen mahdottomaksi Irakissa.

Galloway erotettiin Työväenpuolueesta lokakuussa 2003 hänen sodanvastaisten mielipiteidensä vuoksi. Puhemies Ian McCartneyn mukaan Galloway oli kannustanut arabeja taistelemaan brittijoukkoja vastaan, kehottanut joukkoja olemaan tottelematta käskyjä ja käskenyt Plymouthin äänestäjiä äänestämään Työväenpuolueen ehdokasta vastaan ja tukemaan sotaa vastustanutta Prestonia.[4]

Joulukuussa Galloway sai The Daily Telegraphilta 150 000 puntaa korvauksia kunnianloukkauksesta sen väitettyä hänen saaneen rahaa Saddam Husseinin hallinnolta.

Galloway oli perustamassa uutta Työväenpuoluetta vasemmistolaisempaa Respect – The Unity Coalitionia. Toukokuun 2005 vaaleissa hän pudotti parlamentista Työväenpuolueen Bethnal Green and Bowin vaalipiirin edustajan Oona Kingin. Kampanjoinnista tuli yksi vaalin seuratuimpia ja likaisimpia: Oona King kannatti Irakin sotaa, hän oli vankka pääministeri Blairin tukija, mediajulkkis ja toinen musta nainen, joka on valittu parlamenttiin. Hänen äitinsä oli myös juutalainen ja vaalipiirin äänestäjistä lähes puolet muslimeja.[5] Galloway sai 15 801 ääntä, 823 enemmän kuin King.

Parlamenttivaaleissa 2010 Galloway oli ehdolla Poplar & Limehousen vaalipiirissä. Hän ei tullut valituksi, vaan jäi vaalipiirissä kolmanneksi.[6][7] Keväällä 2012 hän palasi alahuoneen jäseneksi saatuaan yli puolet äänistä Bradfordin läntisen vaalipiirin täytevaalissa. Täytevaali järjestettiin, kun alueen edellinen edustaja, TyöväenpuolueenMarsha Singh oli jättänyt parlamentin pitkäaikaisen sairauden vuoksi.[8]

Vuoden 2006 alusta Galloway oli mukana tosi-tv-sarja Celebrity Big Brotherissa. Helmikuussa 2006 hän joutui turvasäilöön Egyptissä kansallisen turvallisuuden nimissä, kun paikallinen järjestö oli kutsunut hänet Irakin sodan vastaiseen tapahtumaan.[9]

Elokuussa 2014 Israelin armeijan paitaa pitänyt hyökkääjä pahoinpiteli Gallowayn sairaalaan Lontoossa. Hyökkääjää Neil Masterson sai 16 kuukautta vankeutta.[10]

Galloway valittiin uudelleen parlamenttiin Rochdalesta suur-Manchesterin alueelta maaliskuussa 2023. Paikka jäi tyhjäksi työväenpuolueen edustajan Tony Lloydin kuoltua. Labourin ehdokas vaaleissa oli Azhar Ali, mutta puolue veti tukensa pois häneltä Israelin vastaisten kommenttien vuoksi.[11] Vaaleista tuli kolmas kerta kun Galloway voitti työväenpuolueen ehdokkaan puolueesta erottamisensa jälkeen. Galloway edustaa nykyisin British Workers' Partya.[12] Valintapuheessaan Galloway syytti Labourin johtajaa Keir Starmeria kansanmurhan tukemisesta Gazassa.[13]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Galloway.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About – Mother of all Talkshows moats.tv. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  2. George Galloway sacked by talkRADIO over allegedly anti-Semitic tweet bbc.com. 3.6.2019. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  3. Alex Hern: George Galloway threatens to sue Twitter for flagging account as Kremlin-linked The Guardian. 10.4.2022. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  4. Galloway expelled by Labour BBC. Viitattu 18.7.2007. (englanniksi)
  5. Galloway's East End street fight BBC. Viitattu 18.7.2007. (englanniksi)
  6. Collins, Anthony: Galloway fails in Poplar Eastlondonlines. 7.5.2010. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)
  7. Election 2010: Respect candidate George Galloway out of Westminster as he loses seat fight DailyRecord.co.uk. 7.5.2010. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)
  8. Wintour, Patrick: George Galloway wins Bradford West byelection guardian.co.uk. 30.3.2012. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  9. Detained Galloway can enter Egypt BBC. Viitattu 18.7.2007. (englanniksi)
  10. Alasdair Soussi: Who is George Galloway, the British politician who has won Rochdale? Al Jazeera. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  11. Britannia | Konservatiivien kohut ovat auttaneet työväenpuoluetta, mutta Gazan sota voi kampittaa suosiota Helsingin Sanomat. 9.3.2024. Viitattu 9.3.2024.
  12. Josh Halliday, Aneesa Ahmed: ‘This is for Gaza’: George Galloway sweeps to victory in Rochdale byelection The Guardian. 1.3.2024. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  13. Luke McGee: Pro-Palestinian firebrand politician wins UK byelection in blow to main opposition Labour Party CNN. 1.3.2024. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)