Georg Büchner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georg Büchner

Karl Georg Büchner (17. lokakuuta 1813 Goddelau, Hessen-Darmstadt, Saksa19. helmikuuta 1837 Zürich, Sveitsi) oli saksalainen kirjailija. Häntä pidetään yhtenä modernien teatterisuuntausten isänä. Hän kirjoitti pääasiassa näytelmätekstejä, novelleja sekä esseitä ja käsitteli traagisia ihmiskohtaloita. Hänen mukaansa on nimetty Saksan merkittävin kirjallisuuspalkinto Georg Büchner -palkinto.[1]

Georg Büchner oli kuusilapsisen perheen vanhin lapsi. Hänen isänsä oli lääkäri ja halusi poikansakin opiskelevan lääkäriksi. Georg aloittikin lääketieteen opintonsa vuonna 1831 Strasbourgin yliopistossa, mutta siirtyi opiskelemaan eläintieteitä ja vertailevaa anatomiaa ja päätyi lopulta kirjallisuuden ja filosofian opintoihin. Hänen veljensä oli filosofi ja lääkäri Ludwig Büchner.

Strasbourgissa opiskellessaan Büchner rakastui Wilhelmine Jaeglé -nimiseen naiseen ja kihlautui tämän kanssa. Kirjallisuuden ja filosofian opiskeluistaan innostuneena hän siirtyi vuonna 1833 Giessenin yliopistoon, osittain myös isänsä tyytymättömyyden ajamana. Hän kuitenkin erosi Jaegléstä, ja vaikea elämäntilanne ajoi häntä purkamaan tuntojaan kirjoittamiseen. Hän oli mukana perustamassa Gesellschaft der Menschenrechte -liikettä Giessenissä tapaamiensa vallankumouksellisten kanssa. Jouduttuaan poliittisiin vaikeuksiin hän palasi Strasbourgiin, ja pian tämän jälkeen julkaistiin hänen näytelmänsä Dantons Tod (1835), joka kertoo Ranskan vallankumouksen epäonnistumisesta.

Hän jatkoi tieteen ja filosofian opintojaan Zürichin yliopistossa haaveillen tutkijan- ja opettajanurasta. Vuonna 1836 hän otti vertailevan anatomian luennoitsijan toimen, tosin palkattoman, Zürichin yliopistossa. Hän palasi yhteen kihlattunsa kanssa ja kirjoitti kaksi hyvin synkkää teosta: runoilijan skitsofreniasta kertovan novellin Lenz (1835) sekä tunnetuimman näytelmänsä Woyzeckin (1837), jossa sotilas murhaa traagisten tapahtumien jälkeen vaimonsa ja joutuu sitten kuolemaantuomituksi oikeudenkäynnissä, jossa syntyy kohu Woyzeckin syyntakeisuudesta. Nämä teokset tulivat suuren yleisön tietoisuuteen sata vuotta Büchnerin kuoleman jälkeen.

Büchner kuoli lavantautiin 23-vuotiaana.

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Büchner, Georg: Teokset ja kirjeet. Toimittanut Riitta Pohjola. Love Kirjat, Helsinki. 1984. ISBN 951-835-079-5
    • Hessenin sanansaattaja (suom. Riitta Pohjola)
    • Dantonin kuolema (suom. Outi ja Kalevi Nyytäjä)
    • Lenz (suom. Eeva-Liisa Manner)
    • Leonce ja Lena (suom. Eeva-Liisa Manner)
    • Woyzeck (suom. Eeva-Liisa Manner)
    • Kirjeet (suom. Riitta Pohjola)
    • Georg Büchner – saari ja kuitenkin kokonainen maailma (Ralf Långbacka).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Büchner-palkinto Friedrich Deliukselle. Helsingin Sanomat 19.5.2011, s. C 2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Canetti, Elias: "Georg Büchner". Suomentanut Markus Lång. Kerberos 1/2008 (8. vsk.), s. 38–45. (Alkuteos: Georg Büchner, 1972.)
  • Kaidl-Hönig, Christina: Theater ohne Illusionen: Georg Büchners Ästhetik der Emanzipation. Marburg: Tectum, 2011. ISBN 978-3-8288-2646-5.
  • Kurzke, Hermann: Georg Büchner: Geschichte eines Genies. München: C. H. Beck, 2013. ISBN 978-3-406-64493-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.