Geok-Tepen taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Geok-Tepen taistelu
Osa Suurta peliä
Venäläisten joukkojen rynnäkkö linnoitukseen. Maalaus 1800-luvulta.
Venäläisten joukkojen rynnäkkö linnoitukseen. Maalaus 1800-luvulta.
Päivämäärä:

tammikuu 1881

Paikka:

Geok-Tepe, nykyinen Turkmenistan.

Lopputulos:

Venäjän voitto.

Osapuolet

Venäjä Venäjän keisarikunta

Turkmeenit

Komentajat

Mihail Skobelev

-

Vahvuudet

7 000 sotilasta

10 000 sotilasta
40 000 siviiliä

Tappiot

268 kuollutta¹
669 haavoittunutta¹

14 500²

¹ Skobelevin mukaan
² Luku sisältää siviiliuhrit

Geok-Tepen taistelu oli Venäjän ja Geok-Tepen linnoitusta hallinneiden turkmeenien välillä käyty taistelu tammikuussa 1881 nykyisessä Gökdepessä. Taistelu päättyi venäläisten voittoon ja puolustajien surmaamiseen, mikä herätti arvostelua Venäjän toimia kohtaan Euroopassa. Venäjälle taistelu takasi ylivallan alueen aiemmin itsenäisiin turkmeeneihin nähden, mutta suurempaa strategista merkitystä sillä ei ollut. Taistelu oli osa niin sanottua suurta peliä ja Venäjän pyrkimystä laajeta Keski-Aasiaan.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän joukot olivat piirittäneet Geok-Tepen linnoituksen tammikuussa 1881 kenraali Mihail Skobelevin johdolla. Venäläisiä joukkoja oli 7 000, ja heillä oli käytössään 60 tykkiä ja rakettipatteria. Puolustavia turkmeeneja oli 10 000, ja suurin osa heistä oli ratsuväkeä. Linnoitukseen oli lisäksi ahtautunut 40 000 siviiliä. Turkmeenit olivat vahvistaneet linnoitustaan aiempien kokemustensa avulla ja erään Kaspian alueen venäläislinnoituksia tutkineen turkmeenin neuvojen perusteella. Venäläisten tykki- ja rakettituli aiheuttikin vain vähäisiä vaurioita linnoituksen muureille, mutta linnoituksen sisällä ne tekivät pahoja tuhoja.[1]

Venäläiset eivät pystyneet ankaran vastarinnan takia valtaamaan linnoitusta rynnäköllä. Skobelev päätti yrittää ratkaista tilanteen rakentamalla tunnelin muurin alle ja räjäyttämällä siellä pommin.[1] Suunnitelmalla oli kiire, sillä Skobelev pelkäsi turkmeenivahvistuksien tuloa. Tunnelin tekoa hidasti ilman saanti tunnelia kaivaville, mutta kahden tonnin painoinen pommi saatiin lopulta räjäytettyä 24. tammikuuta. Samaan aikaan muuria kohtaan suunnattiin keskitettyä raketti- ja tykkitulta. Räjäytyksessä ja tykkitulessa kuoli välittömästi satoja puolustajia. Kun muuriin oli syntynyt suuri aukko, venäläiset rynnäköivät siitä sisään. Muureille oli lisäksi tuotu tikkaita edellisen yön aikana. Räjähdyksestä hämmentyneet turkmeenit lähtivät pian hevosineen pakoon aavikon yli, ja heitä seurasivat pakenevat siviilit ja venäläinen ratsuväki.[2]

Verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä komentanut Mihail Skobelev.

Taistelun jälkeinen verilöyly alkoi turkmeenien paon yhteydessä. Venäläiset surmasivat noin 8 000 pakenevaa ja lisäksi linnoituksessa itsessään oli kuollut noin 6 500. Erään armenialaisen silminnäkijän mukaan Skobelev salli joukkojensa ryöstää ja surmata kolmen päivän ajan. Surmattujen joukossa oli puolustajien lisäksi naisia, lapsia ja vanhuksia. Skobelev puolusti myöhemmin venäläisten joukkojen toimia sanoen rauhan ajan olevan suoraan suhteellinen surmattujen vihollisten määrään. Hänen mielestään joukkosurma oli myös parempi tapa rauhoittaa alue, kuin esimerkiksi brittien tapa hirttää muutama johtaja.[2] Venäläisiä ajoi halu kostaa aiempi tappio linnoituksella vuonna 1879 ja turkmeenien tätäkin aiemmin ottamat venäläiset orjat. Skobelevin mukaan venäläisten tappiot olivat 268 kuollutta ja 669 haavoittunutta. Skobelev tosin luultavasti aliarvioi tappionsa.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilien surmaaminen herätti arvosteluryöpyn Euroopassa. Sen seurauksena Skobelev siirrettiin Minskiin, joka sijaitsi kaukana sotatoimialueilta ja oli merkityksetön paikka sotilashenkilön kannalta. Selitykseksi on tosin myös annettu se, että Skobelev oli mahdollisesti käynyt liittoutumisneuvotteluja Preussin Otto von Bismarckin kanssa.[3]

Suuren pelin, eli Britannian ja Venäjän kilpailun kannalta Geok-Tepen taistelulla oli vain vähäistä merkitystä. Geok-Tepe oli strategisesti vähämerkityksinen, ja sen valtausta oli jo odotettu. Suuremmaksi huolenaiheeksi brittien kannalta tuli venäläisten sotatoimien mahdollinen leviäminen Merviin ja sitä kautta Afganistaniin. Brittien pelot käsitettiin Venäjällä, ja maa vakuutti, ettei se pyrkisi laajentumaan Mervin suuntaan brittien ennakoivan hyökkäyksen estämiseksi.[4] Venäläiset kuitenkin valtasivat Mervinkin paria vuotta myöhemmin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Hopkirk: The Great Game - On Secret Service in High Asia. John Murray, 1990. ISBN 978-0-7195-6447-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hopkirk 1990, s. 389
  2. a b Hopkirk 1990, s. 390
  3. a b Hopkirk 1990, s. 391
  4. Hopkirk 1990, s. 392

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]