Geenisukututkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Geenisukututkimus eli geneettinen genealogia on sukututkimuksen tekemistä genetiikan menetelmin. Tiettyjä DNA-jaksoja vertailemalla voidaan arvioida yksilöiden sukulaisuussuhteita ja viimeisimmän yhteisen esivanhemman elinajankohtaa. Ihmisryhmien välisten geenivertailujen kautta voidaan selvittää kansojen välisiä sukulaisuussuhteita, alkuperää ja muuttoliikkeitä pitkien aikojen takaa. Autosomaalisen DNA:n tutkimisella voidaan yrittää määrittää yksilön etnistä taustaa.

Geenisukututkimus on nykyaikainen tutkimuksen ala, joka lähti voimakkaaseen kasvuun vuosituhannen vaihteessa. Vuodesta 2000 alkaen kuka tahansa on voinut teettää DNA-tutkimuksen itsestään lähettämällä solunäytteensä tutkittavaksi johonkin kaupalliseen DNA-testilaboratorioon ja verrata omia tuloksiaan muiden osanottajien tuloksiin. Vuoden 2012 huhtikuussa yhdysvaltalainen Family Tree DNA ilmoitti rekisterissään olevan jo 370 000 näytettä.[1][2]

Tutkimuksen tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät geenisukututkimustestit ovat sukupuolikromosomeilla tehtävät Y-DNA-testi eli isälinjan tutkimus ja mtDNA-testi eli äitilinjan tutkimus, sekä autosomaalisen DNA:n tutkimus. DNA-testillä voidaan selvittää muun muassa:[3]

  • kahden yksilön keskinäinen sukulaisuus
  • saman sukunimen kantajien keskinäinen sukulaisuus
  • yksilön isä- tai äitilinjan historia
  • yksilön biomaantieteellinen ja etninen tausta
  • kansojen muuttoliikkeet ja geneettinen historia

Y-DNA:n tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-DNA-testissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta. Y-kromosomeissa tapahtuneiden mutaatioiden sijainnista ja määrästä voidaan nähdä kahden sukulinjan erkaantumisen ajallinen järjestys ja yrittää päätellä kahden sukulinjan erkaantumisen ajankohta.[4]

Mitä useampi markkeri Y-kromosomista tutkitaan, sitä tarkemman tuloksen testi antaa. Testejä on saatavilla 12 markkerista yli 100 markkeriin. Haplotyypin selvitykseen vaaditaan usein 67 STR-markkerin testi.[5]

Kantaäiti ja kantaisä. Ylin musta nainen on kaikkien alimman rivin naisten kantaäiti. Sukupolvien kuluessa tietyt sukulinjat kasvavat ja toiset sammuvat. Tämän seurauksena kaikilla suvuilla, haploryhmillä ja haplotyypeillä ja myös koko ihmiskunnalla löytyy tarpeeksi kauas ajassa mentäessä tasan yksi kantaisä tai kantaäiti, jonka kromosomi on nykyisin kaikilla elävillä ihmisillä.

mtDNA:n tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

mtDNA-testissä tutkitaan äitilinjaa mitokondrion DNA:n kautta. Mitokondrion DNA periytyy äidiltä lähes muuttumattomana kaikille jälkeläisille, niin pojille kuin tyttärillekin. mtDNA-testi ei anna yhtä tarkkoja tuloksia kuin Y-DNA-testi.[6]

Autosomaalisen DNA:n tutkimus etnisen alkuperän selvittämiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilön etnisen taustan selvittämiseksi tutkitaan autosomaalista DNA:ta. Se periytyy jokaiselle ihmiselle hänen kaikilta esivanhemmiltaan, jolloin sen tutkiminen antaa tasapuolisemman ja täydellisemmän kuvan perimästä kuin pelkkä äiti- tai isälinjatutkimus. Etniset testit on suunniteltu selvittämään esimerkiksi mahdollista viikinkialkuperää, intiaanialkuperää, afrikkalaista alkuperää, hindualkuperää tai juutalaista alkuperää. Jotkin testit ilmoittavat tutkittavan etnisyyksien osuudet geeniperimästä jopa prosentin tarkkuudella, mutta näin tarkka tulos on harvoin täysin luotettava.[7]

Kansojen muuttoliikkeet ja sukulaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DNA-tutkimukset ovat tarkentaneet tietoa ihmiskunnan muuttoliikkeistä ja selvittäneet kansojen alkuperästä paljon yksityiskohtia, jotka aikaisemmin olivat hämärän peitossa. Haploryhmien yleisyydet eri puolilla maapalloa kertovat siitä, mitä kautta kansat ovat niille sijoilleen saapuneet ja mistä väestöistä ne polveutuvat. Muun muassa maltalaisten, intiaanien, afroamerikkalaisten, sanien, aškenasijuutalaisten ja Etiopian juutalaisten alkuperästä on saatu uutta tietoa geenitutkimuksilla.[3]

Vuonna 2005 käynnistyi National Geographic Societyn Genographic Project, jonka tavoitteena on maailman kansojen migraatiohistorian kartoittaminen satojen tuhansien DNA-näytteiden tutkimuksen kautta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Guido Deboeck, "Genetic Genealogy Becomes Mainstream", BellaOnline, haettu 19.2.2009
  2. Family Tree DNA haettu: 6.4.2012
  3. a b Entine, Jon: Abraham's Children, s. 363–371. Grand Central Publishing, 2007.
  4. Y-DNA matches Smgf.org.
  5. Geenisukututkimus: miksi ja miten? Jaakko Häkkinen
  6. mtDNA matches Smgf.org.
  7. Frudakis, T. The Legitimacy of Genetic Ancestry Tests. Science: Vol 319, 22 February 2008
  8. "The Genographic Project: A Landmark Study of the Human Journey", National Geographic, accessed 19 Feb 2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]