Gaunilo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gaunilo Marmoutierlainen (1000-luku) oli Marmoutierin luostarin benediktiinimunkki, Anselm Canterburylaisen aikalainen. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kritiikistä Anselmin esittämää jumalatodistusta, ontologista argumenttia, kohtaan, erityisesti teoksessaan Liber pro insipiente (”Hullun puolustukseksi”). Sen nimi viittaa Psalmien kirjan hulluun, joka sanoo sydämessään, ettei Jumalaa ole (Ps. 14:1). Anselm oli viitannut tähän teoksessaan Proslogion.

Anselm oli todistuksessaan esittänyt todistavansa suurimman käsitettävissä olevan olennon, jota hän kutsui Jumalaksi, olemassaolon. Jumala joka ei ollut olemassa ei voinut olla se, jota suurempaa ei voida ajatella, koska se voitiin ajatella myös olemassa olevaksi, mikä olisi vielä suurempaa. Siksi Jumalan käsite sisälsi Anselmin mukaan myös tämän olemassaolon.

Gaunilo kritisoi argumenttia käyttämällä täsmälleen samaa päättelyä todistaakseen suurimman ajateltavissa olevan saaren olemassaolon. Hän pyysi lukijoitaan ajattelemaan suurinta, tai täydellisintä, ajateltavissa olevaa saarta. On todennäköistä, ettei sellaista ole todella olemassa. Tällöin emme kuitenkaan ajattelisi todella suurinta ajateltavissa olevaa saarta, koska suurin ajateltavissa oleva saari olisi myös olemassa, sen lisäksi että sillä olisi kaikki muut halutut perfektiot. Gaunilon argumentti siis hyödynsi Anselmin argumentin loogista muotoa suoraan sellaisenaan, olettaen, että olemassaolo olisi perfektio. Koska voimme ajatella suurinta tai täydellisintä saarta, sen täytyy olla olemassa. Jos argumentti vaikuttaa absurdilta, Gaunilo katsoi, ettei se ole sitä sen enempää kuin Anselminkaan esittämä argumentti.

Muodollisesti esitettynä Anselmin argumentti oli seuraava:

  1. Täydellinen Olento (Jumala) määritellään suurimmaksi ajateltavissa olevaksi olennoksi.
  2. On suurempaa olla olemassa todellisuudessa kuin pelkkänä ajatuksena.
  3. Jos Täydellinen Olento ei olisi olemassa, olisi mahdollista ajatella vielä suurempaa saarta, joka olisi olemassa.
  4. Joten Täydellisen Olennon tulee olla olemassa (eli Jumala on olemassa).

Gaunilon argumentti oli seuraava:

  1. Kadonnut Saari määritellään suurimmaksi ajateltavissa olevaksi saareksi.
  2. On suurempaa olla olemassa todellisuudessa kuin pelkkänä ajatuksena.
  3. Jos Kadonnut Saari ei olisi olemassa, olisi mahdollista ajatella vielä suurempaa saarta, joka olisi olemassa.
  4. Joten Kadonneen Saaren tulee olla olemassa.

Gaunilon argumentti ei varsinaisesti pyri kumoamaan Anselmin argumenttia, vaan sen sijaan osoittamaan, että jos Anselmin argumentti hyväksytään, samalla tulee hyväksyä monia muita samankaltaisia argumentteja. Anselm vastasi Gaunilon kritiikkiin teoksessaan Liber Apologeticus huomauttamalla, ettei käsitettä ”se mitä suurempaa ei voida ajatella” voida soveltaa saareen tai muihin olioihin samalla tavalla kuin Jumalan määritelmään. Hänen mukaansa siis vain Jumala on olemassa välttämättä.

Gaunilon argumentti ei vielä onnistunut kumoamaan Anselmin argumenttia lopullisesti, vaikkakin se herätti epäilyksiä Anselmin todistuksen loogista muotoa kohtaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Gaunilo of Marmoutiers