Gaston Orléans
- Ludvig XIII
- Gaston Orléans
- Henriette-Marie
- Ludvig XIV
- Filip I, Orléansin herttua
- Ludvig, Dauphin
Gaston Jean Baptiste, Orléansin herttua (ransk. Gaston de France, Gaston d'Orléans); (25. huhtikuuta 1608 Fontainebleaun linna, Ranskan kuningaskunta – 2. helmikuuta 1660 Bloisin linna)[1][2] oli Bourbon-sukuinen ranskalainen prinssi. Hänet tunnettiin ensin Anjoun herttuana, vuonna 1626 hän sai arvonimet Orléansin herttua[2] eli Monsieur ja Bloisin sekä Chartresin kreivi.
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gaston Jean Baptisten vanhemmat olivat Ranskan kuningas Henrik IV ja tämän toinen puoliso, kuningatar Maria de' Medici. Hänellä oli neljä sisarusta, joista hän oli kolmanneksi vanhin. Hänen vanhin veljensä oli Ludvig XIII,[2] vanhin sisar Elisabet Ranskalainen (1602–1644) oli Espanjan kuningatar, vanhempi sisar Christine de Bourbon (1606–1663) oli Savoijin herttuatar ja nuorempi sisar Henrietta Maria (1609–1669) oli Englannin kuningatar ja Kaarle I:n puoliso.
Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Gaston oli sivistynyt, mutta heikkotahtoinen ja huikenteleva. Hän vietti elämänsä juonitellen kardinaali Richelieuta ja myöhemmin kardinaali Mazarinia vastaan. Salaliitot ja vehkeilyt kuitenkin kariutuivat aina, sillä hänellä ei ollut todellista poliittista ohjelmaa. Usein hän lopulta hylkäsi vehkeilytoverinsa, ja osa heistä tuhoutui lopullisesti, kuten esimerkiksi Jean-Baptiste d'Ornano, Chalaisin kreivi, Henri II de Montmorency, ja Henri Coiffier de Ruzé d'Effiat, eli Cinq-Marsin markiisi.[2]
Herttuana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erään vehkeilynsä jälkeen vuonna 1626 Gaston suostui avioitumaan rikkaan Montpensierin herttuattaren Marie de Bourbonin (1605–1627) kanssa, joka oli kardinaali Richelieun ehdokas. Samalla hän sai Orléansin herttuakunnan apanage-läänityksenä sekä Chartresin ja Bloisin kreivikunnan.[2] Hovissa häntä kutsuttiin nyt nimellä Monsieur.
Seuraavana vuonna syntyi heidän tyttärensä Anne Marie Louise d'Orléans, Montpensierin herttuatar (1627–1693), jota tultiin kutsumaan nimellä Grande Mademoiselle, joka myös tuli kuuluisaksi rikkautensa vuoksi ja pysyi naimattomana. Montpensierin herttuatar kuoli synnytykseen ja jätti perintönsä sekä arvonimensä aviomiehensä sijasta tyttärelleen.
Vuonna 1629 Gaston suunnitteli avioituvansa Mantovan herttuan tyttären, Marie de Gonzaguen kanssa.
Vuonna 1630 hän osallistui Montmorencyn herttuan Henri II:n kapinaan palkka-armeijan johdossa. Hän esitti vetoomuksen kuninkaalliselle armeijalle ennen Montmorencyn kapinan kukistumista ja tämän jälkeen hän pakeni Lothringenin herttuan Kaarle IV:n turviin. Gaston Orlèansin herttua otti osaa myös Fronden kapinaan ja kardinaali Mazarin karkotti hänet linnaansa Bloisissa.
Suojautuessaan pääministerin, kardinaali Richelieun vihalta, Gaston rakastui Marguerite de Lorraineen (1615–1672). Koska Ranska ja Lorrainen herttuakunta olivat vihollisia, Gastonilta evättiin lupa mennä naimisiin herttua Kaarle IV:n sisaren kanssa. Tästä huolimatta Gaston palasi Lorraineen ja otti Margueriten vaimokseen salaisessa avioliittoseremoniassa tämän perheen läsnä ollessa Nancyssa yöllä 2.–3. tammikuuta 1632. Koska hän ei ollut saanut ennakkoon lupaa vanhemmalta veljeltään – joka yksi hänen monista uhmatoimistaan – pariskunta ei voinut saapua hoviin ja avioliitto pidettiin salassa.[2]
Kaikista setänsä vehkeilyistä huolimatta Ludvig XIV, Gastonin veljenpoika, nimitti Gaston de Francen kuningaskunnan sotilasjoukkojen komentajaksi. Leskikuningatar Anna Itävaltalainen ohitti tässä tilanteessa Pariisin parlamentin ja otti itselleen vallan ohjat.[2]
Vuonna 1642 Gaston sai äitinsä testamenttaamana Luxembourgin palatsin, josta tuli hänen ja puoliso Marguerite d'Orléansin, jota kutsuttiin hovissa tittelillä Madame, pariisilainen asuinpaikka nimellä Palais d'Orléans, kun heidät oli palautettu kuninkaan suosioon.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gaston kuoli 51-vuotiaana 2. helmikuuta 1660 Blois'n linnassa ja sai kaikesta huolimatta kuninkaallisen perheen jäsenille varatun viimeisen suuren palveluksen ja tuli haudatuksi Ranskan hallitsijoiden hautapaikkaan Saint-Denis’n basilikaan.
Gaston de France d'Orléansin jälkeen häntä seurasi Orléansin herttuana Ludvig XIV:n nuorempi veli Filip.
Hän kirjoitti muistelmat Les Mémoires, jotka julkaistiin vuonna 1683.[2]
Avioliitot ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gaston de France d'Orléans avioitui 6. elokuuta 1626 Nantesissa Montpensierin herttua Henri de Bourbonin tyttären, Marie de Bourbonin (1605–1627) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi yksi tytär:
- Anne Marie Louise d'Orléans, Montpensierin herttuatar (1627–1693), La Grand Mademoiselle
Gaston avioitui toisen kerran 31. tammikuuta 1632 Nancyssa, Lothringenin herttuan Kaarle IV:n sisaren Marguerite de Lorrainen (1615–1672) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä tytärtä ja poika:
- Marguerite Louise (28. heinäkuuta 1645, Pariisi – 17. syyskuuta 1721, Pariisi), avioitui Firenzessä 20. kesäkuuta 1661 Toscanan suurhettua Cosimo III de' Medicin (1642–1723) kanssa, vuonna 1675 Marguerite palasi Ranskaan ilman puolisoaan; heillä oli kolme lasta, joilla ei ollut jälkeläisiä
- Élisabeth Marguerite (26. joulukuuta 1646, Pariisi – 17. maaliskuuta 1696, Versailles), Alençonin herttuatar, avioitui Saint-Germain-en-Layessa 15. toukokuuta 1667 Guisen herttuan Louis Josephin (1650–1671) kanssa, heillä oli yksi poika ja sukuhaara sammui heihin
- Françoise Madeleine (13. lokakuuta 1648, St. Germain-en-Laye – 14. tammikuuta 1664, Torino), avioitui Louvressa 4. maaliskuuta 1663 Savoijin herttua Kaarle Emanuel II:n (1634–1675) kanssa, kuoli 15-vuotiaana eikä vuoden kestäneeseen avioliittoon syntynyt jälkeläistä
- Jean Gaston (17. elokuuta 1650, Pariisi – 10. elokuuta 1652, Pariisi), Valoisin herttua, kuoli alle kaksivuotiaana
- Marie Anne (9. marraskuuta 1652, Pariisi – 17. elokuuta 1695, Blois), Mademoiselle de Chartres, kuoli kolmivuotiaana
Lisäksi hänellä oli useita aviottomia lapsia:
Suhteesta Marie Porcherin kanssa avioton tytär:
- Marie, bâtarde d'Orléans (1. tammikuuta 1631, Pariisi – ?).
Suhteesta Louise-Roger de La Marbelièren kanssa avioton poika:
- Louis, bâtard d'Orléans, chevalier de Charny, (13. tammikuuta 1638, Joué les Tours – 1692, Espanja), kenraali Espanjan kuninkaan palveluksessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gaston Orléans Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
