Gaspar de Guzmán Olivares
Wikipedia
Gaspar de Guzmán y Pimentel (6. tammikuuta 1587 Rooma, Kirkkovaltio – 22. heinäkuuta 1645 Toro, Espanja) oli espanjalainen valtiomies. Hän kantoi Olivaresin kreivin ja Sanlúcarin herttuan arvonimiä, mistä syystä häntä kutsutaan usein Olivaresin kreiviherttuaksi (esp. Conde-Duque de Olivares).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Noustessaan valtaan vuonna 1621, Espanjan kuningas Filip IV valitsi Olivaresin johtavaksi ministerikseen. Tässä asemassa Olivares pysyikin aina vuoteen 1643 asti, ohjaten Espanjan ulkopolitiikkaa ja halliten maata oman halunsa mukaan. Alun perin hän oli suuntautunut kirkolliselle uralle, mutta luopui siitä siirtyessään kuninkaan palvelukseen.
[muokkaa] Sisäpolitiikka
Olivares oli kyvykäs ja ei käyttänyt asemaansa oman edun tavoitteluun, vaan pyrki parantamaan erityisesti Espanjan taloudellista tilaa. Hän vähensi virkojen määrää, joita oli perustettu ylen määrin myytäväksi valtion kärsiessä rahapulasta ja antoi verohelpotuksia vastanaineille, jotta väestönkasvu paranisi. Myös maastamuutto kiellettiin ilman kuninkaan lupaa.
[muokkaa] Ulkopolitiikka
Kahdeksankymmenvuotisen sodan jatkuessa vuonna 1625 Olivares perusti yhdessä keisari Ferdinand II:n ja katolisen liigan kanssa Alankomaiden vastaisen kauppasaarron almirantazgon, johon kuuluivat Espanja, Espanjan Alankomaat, Puola ja hansakaupungit. Vastatoimena alankomaalaiset liittoutuivat Ranskan ja Englannin kanssa tavoitteenaan palauttaa Fredrik V takaisin Pfalzin ruhtinaaksi.
[muokkaa] Lähteet
- Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.
- Klinge, Matti (suomalaisen laitoksen päätoimittaja): Otavan suuri maailmanhistoria. 11. osa. Keuruu: Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7.
