Galvaaninen kenno
Galvaaninen kenno on jännitelähde, joka tuottaa sähkövirtaa hapetus-pelkistysreaktioiden avulla. Kennossa olevia kiinteitä metalleja kutsutaan elektrodeiksi. Elektrodit on kytketty toisiinsa sähkönjohtimella. Elektrodia, jolla tapahtuu hapettuminen, kutsutaan anodiksi, ja elektrodia, jolla tapahtuu pelkistyminen, katodiksi.
Kennon virtapiiri suljetaan suolasillalla, jonka tehtävänä on estää kennojen liuosten sekoittuminen mutta mahdollistaa ionien liikkuminen.
Jännitemittarilla voidaan mitata reaktion tuottama sähköjännite. Mittari mittaa jännitteen eli potentiaalieron, joka syntyy, koska toisen metallin kyky luovuttaa elektroneja on erilainen kuin toisen metallin kyky vastaanottaa niitä. Tätä mitattua potentiaalieroa kutsutaan kennon lähdejännitteeksi. Jos lähdejännite on positiivinen, tapahtuu reaktio. Jos se taas on negatiivinen, ei reaktiota tapahdu.
Erot elektrolyysikennoon [muokkaa]
Galvaaninen kenno eroaa elektrolyysikennosta muutamalla tavalla. Galvaanisen kennon hapetus-pelkistysreaktio on spontaani, toisin kuin elektrolyysikennossa, jossa se on pakotettu. Elektrolyysikennoon johdetaan siis virtaa ulkopuolelta, jotta reaktio tapahtuisi. Galvaanisen kennon elektrodit ovat erillisissä astioissa suolasillalla yhdistettyinä, kun taas elektrolyysikennon elektrodit ovat samassa astiassa. Galvaanisen kennon negatiivinen napa on anodi ja positiivinen katodi. Galvaanisessa kennossa ei siis päde PANK-muistisääntö (positiivinen anodi negatiivinen katodi), toisin kuin elektrolyysikennossa.
