Galaktion Tabidze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Galaktion Tabidze

Galaktion Tabidze (georg. გალაკტიონ ტაბიძე, Galak't'ion T'abidze, 17. marraskuuta 189117. maaliskuuta 1959) oli 1900-luvun johtava georgialainen runoilija, jonka teokset vaikuttivat syvästi kaikkiin seuraaviin georgialaisiin runoilijasukupolviin. Hän selvisi Stalinin vainoista 1930-luvulla, mutta useita hänen kirjailijakollegoitaan, ystäviään ja sukulaisiaan menehtyi. Neuvostoviranomaiset kuitenkin painostivat häntä raskaasti, ja traagiset vuodet syöksivät hänet masennukseen ja alkoholismiin. Hänet vietiin lopulta psykiatriseen sairaalaan Tbilisissä, jossa hän teki itsemurhan.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galaktion Tabidze syntyi Tšqvišin kylässä lähellä Vania Länsi-Georgiassa (joka kuului tuolloin Venäjän keisarikuntaan). Hänen isänsä, paikallinen opettaja Vasil Tabidze, kuoli kaksi kuukautta ennen Galaktionin syntymää. Vuosina 1900–1910 hän opiskeli Kutaisin ja Tbilisin seminaareissa ja työskenteli myöhemmin opettajana. Vaikka hänen aivan ensimmäistä symbolismivaikutteista kirjaansa ylistettiinkin vuonna 1914, hän ei saavuttanut tunnustusta yhtä nopeasti kuin muut Siniset sarvet -ryhmään kuuluneet georgialaiset symbolistit. Tämä johtui suureksi osaksi hänen mieltymyksestään yksinäisyyteen, ja hän saikin liikanimen "yksinäisyyden ritarikunnan ratsumies" serkultaan Titsian Tabidzelta.

Hänen seuraava runokokoelmansa Cráne aux fleurs artistiques vuodelta 1919 osoitti hänet etevämmäksi kuin kukaan muu georgialainen aikalaisrunoilija ja teki hänestä georgialaisen runouden tahraamattoman johtajan useaksi vuosikymmeneksi. Suurimpaa osaa hänen teoksistaan leimaavat yksinäisyyden, rakkaudettomuuden ja painajaismaisten ennenäkyjen teemat, joita voidaan löytää esimerkiksi mestariteoksista "Ilman rakkautta" ja "Minä ja yö" vuodelta 1913, "Taivaansiniset hevoset" vuodelta 1915 sekä "Tuuli puhaltaa" vuodelta 1924.

Stalinin vainojen aikaan vuonna 1937 Tabidzen vaino Olga Okudžava pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan, jossa hän menehtyi vuonna 1944. Galaktionin serkku ja runoilijakollega Titsian Tabidze, kuten useat runoilijan kumppanit, pidätettiin myös ja lopulta teloitettiin. Tabidze joutui itse Lavrenti Berijan kuulustelemaksi ja pahoinpitelemäksi. Tämä ajoi hänet masennukseen ja alkoholismiin. Hänen pitkä hiljaisuutensa ja yksinäisyytensä kuitenkin säästi hänet puhdistuksilta; hän sai edelleen titteleitä ja palkintoja sekä julkaisi uusia runoja, mutta hänen elämänsä oli suistunut täysin raiteiltaan. Vakavasti sairaana ja masentuneena hänet vietiin lopulta Tbilisin psykiatriseen sairaalaan, jossa hän päätti elämänsä hyppäämällä sairaalan ikkunasta Tšavtšavadze-kadulle Tbilisin keskustassa vuonna 1959. Hänet haudattiin Mtatsmindan Pantheoniin, jossa hänen hautajaisiinsa osallistui kymmeniä tuhansia henkilöitä.

Tabidze laati tuhansia runoja, jotka tekivät hänestä yhden suurimmista georgialaisista runoilijoista. Hänellä oli valtava merkitys Georgian nykykirjallisuudelle. Hänen noin sadan tuhannen kappaleen arkistoaan Tbilisin kirjallisuusmuseossa ei ole vielä kunnolla tutkittu. Hänen tuotantoaan on käännetty venäjäksi, ranskaksi, englanniksi ja saksaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Galaktion Tabidze
  • Rayfield, Donald (2000), The Literature of Georgia: A History, s. 251–4. Routledge, ISBN 0-7007-1163-5
  • Kveselava, M (2002), Anthology of Georgian Poetry, s. 153–4. The Minerva Group, Inc., ISBN 0-89875-672-3.
  • Seymour-Smith, Martin (1985), The New Guide to Modern World Literature, s. 1249–50. P. Bedrick Books, ISBN 0872260003.
  • Mikaberidze, Alexander (ed., 2007). Tabidze, Galaktion. Dictionary of Georgian National Biography.
  • Chotiwari-Jünger, Steffi. Tabije (Tabidse), Galaktion. Gero von Wilpert: Lexikon der Weltliteratur. Alfred Kröner Verlag, Stuttgart 2004. (saksaksi)
  • Lichtenfeld, Kristiane. Galaktion Tabidse. Georgica. Bd. 15 (1992), S. 119–126 (saksaksi)