Verres
Gaius Verres (n. 120 eaa.–43 eaa.) oli roomalainen virkamies, joka tunnetaan hänen Sisiliassa harjoittamastaan poikkeuksellisen törkeästä korruptiosta ja paikallisen väestön riistosta. Aiemmin Gaius Mariusta kannattanut Verres oli siirtynyt Sullan puolelle. Vuonna 80 eaa. hän oli kvestori Asiassa, jossa hän esimiehensä Dolabellan kanssa ryöväsi aluetta vuoteen 78 eaa. asti, jolloin Dolabella joutui oikeuteen. Verres todisti esimiestään vastaan ja varmisti näin vapautumisensa syytteistä. Dolebella tuomittiin. Vuonna 74 eaa. lahjontakampanjan ansiosta Verres tuli preettoriksi. Tämän jälkeen hänet lähetettiin Sisilian maaherraksi. Sisilia oli tuolloin merkittävää viljantuotantoaluetta ja rikas provinssi. Saavuttuaan Verres aloitti järjestelmällisen ryöstelyn, jonka tarkoituksena oli varastaa mahdollisimman paljon silloin kuin voi. Jopa taideteoksia ryöstettiin temppeleistä ja yksityiskodeista välittämättä kansalaisten oikeusturvasta. Väitettiin myös, että Verres oli tuominnut maanomistajille tärkeitä orjia kuolemaan ilman syytä ja sitten vaatinut lahjuksia maanomistajilta tuomioiden peruuttamiseksi. Hänen kerrotaan myös keksineen olemattomia orjia, joiden piilottelusta hän sitten syytti maanomistajia. Syytöksistä pääsi jälleen eroon rahalla.
Verres palasi Roomaan 70 eaa. Samana vuonna sisilialaiset pyysivät Ciceroa asettamaan Verreksen syytteeseen. Verrestä puolusti ajan merkittävin asianajaja Quintus Hortensius ja Verreksellä oli edelleen tukijoita aristokratian keskuudessa. Verres pyrki viivyttämään oikeudenkäyntiä saadakseen suosiollisemman tuomarin, mutta Cicero hyökkäsi häntä vastaan raivokkailla puheilla. Ensimmäisen puheen jälkeen Hortensius neuvoi asiakastaan poistumaan maasta. Verres elikin maanpaossa Massiliassa vuoteen 43 eaa., jolloin hän joutui Marcus Antoniuksen proskriptiolistalle.
Tiedot Verreksen toimista perustuvat Ciceron häntä vastaan kirjoittamiin syytöspuheisiin. Näin ollen ne antavat mahdollisesti yksipuolisen kuvan Verreksen toiminnasta. Kuitenkin Verreksen syyllisyys lienee ollut ilmeistä. Verreksen tapaus kertoo niistä vaikeuksista, joita Rooman hallinto kohtasi tasavallan lopunaikoina. Kaupunkivaltion käyttöön rakennettu hallintokoneisto ei skaalautunut hyvin maailmanvallalle ja kelvottomat virkamiehet saattoivat väärinkäyttää järjestelmää provinsseissa vuosikausia ilman minkäänlaista valvontaa. Provinssien ryöstö nähtiin hallitsevan eliitin etuoikeutena ja sillä maksettiin pääkaupungin politiikan melskeissä syntyneet jättimäiset velat.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
- Pekka Tuomisto: Rooman diktaattorit. Karisto, 2003. ISBN 951-23-4442-4.