Gabriel Zaid

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gabriel Zaid (s. 24. tammikuuta 1934 Monterrey, Nuevo León, Meksiko) on meksikolainen kirjailija, runoilija ja intellektuelli. Hän kirjoittaa säännöllisesti aikakauslehtiä Letras Libresia varten.

Zaid opiskeli Monterreyn teknologiaininstituutissa, josta valmistui konetekniikan johtajaksi vuonna 1955. Hän työskenteli monta vuotta riippumattomasti ja toimi vuosina 1976−1992 aikakauslehden Vueltan johtokunnan jäsenenä.[1] Hän on ollut meksikolaisen kunniaseuran Colegio Nacionalin jäsen 26. syyskuuta 1984 lähtien ja oli espanjan kielen kieliakatemian Academia Mexicana de la Lenguan jäsen vuodesta 1986 vuoteen 2002 saakka, jolloin hän erosi tehtävästään 25. marraskuuta. Zaidista tekee merkittävän se, ettei hän ole ikinä suostunut esiintyä julkisuudessa eikä hänestä löydy yhtään valokuvaa. Tämä johtuu Zaidin vahvasta mielipiteestä siitä, että kirjailija tulee tuntea teoksestaan eikä yksityiselämästään. Hänen esseet ovat käsittäneet mm. runoilua, taloustiedettä ja kirjallisuuden laitoksen arvostelua.

Zaid voitti vuonna 1972 Xavier Villaurrutian palkinnon esseellään Leer poesía (Runojen lukeminen).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fábula de Narciso y Ariadna (Narcison ja Ariadnan satu), 1958.
  • Organización de la manufactura en talleres de impresión para la industria del libro en México (Tuotantojärjestelmä Meksikon kirjallisuuden alan kirjapainoissa), 1959.
  • La poesía, fundamento de la ciudad (Runous, kaupungin perusta), 1963.
  • Seguimiento (Seuranta), 1964.
  • La máquina de cantar (Laulava kone), 1967.
  • Campo nudista (Nudistileiri), 1969.
  • Ómnibus de poesía mexicana (Meksikolaisen runouden bussi), 1971.
  • Los demasiados libros (Liikaa kirjoja), 1972.
  • Leer poesía (Runojen lukeminen), 1972.
  • Práctica mortal (Tappava käytös), 1973.
  • Cómo leer en bicicleta (Näin luet polkupyörän päällä), 1975.
  • Cuestionario (Kysely), 1976.
  • El progreso improductivo (Tuottamatonta edistymistä), 1979.
  • La feria del progreso (Oikeudenmukaista edistymistä), 1982.
  • La poesía en la práctica (Runous käytännössä), 1985.
  • La economía presidencial (Presidentillistä taloustiedettä), 1987.
  • De los libros al poder (Kirjoista valtaan), 1988.
  • Asamblea de poetas jóvenes de México (Kokoonpano nuorista runoilijoista Meksikosta), 1980.
  • Sonetos y canciones (Sonetit ja laulut), 1992.
  • Legítima defensa de la exención autoral que hacen numerosos autores mexicanos con buenas razones y ejemplos desde los tiempos prehispánicos (Monen meksikolaisen puolustama kirjailijan vapaus - mukana hyviä syitä ja esimerkkejä ajoista ennen Hispaniaa), 1993.
  • La nueva economía presidencial (Uutta presidentillistä taloustiedettä), 1994.
  • Reloj de sol (Aurinkokello), 1995.
  • Hacen falta empresarios creadores de empresarios (Tarvitsemme luovia yrittäjiä), 1995.
  • Adiós al PRI (Hyvästi Institutionaaliselle vallankumouspuolueelle), 1995.
  • Tres poetas católicos (Kolme katolista runoilijaa), 1997.
  • Antología general (Yleinen runovalikoima), 2004.
  • El secreto de la fama (Kuuluisuuden salaisuus), 2009.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zaid, Gabriel Colegio Nacional. Viitattu 18.9.2011. (espanjaksi)