Fusilieeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Preussilaisia 1700-luvun lopun fusilieereja.

Fusilieeri (ransk. Fusilier, saks. Füsilier) tarkoittaa alun perin kevyellä piilukkomusketilla (fusil) aseistettua sotilasta. Termiä käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 1680 aikoihin. Myöhemmin termi laajeni rykmentilliseksi määritelmäksi ja saattoi tarkoittaa esimerkiksi vanhan ja perinteikkään eliittirykmentin jäsentä tai vain pelkkää jalkaväen sotilasta. Termi on käytössä joidenkin valtioiden armeijoissa vielä tänäkin päivänä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia piilukkoa käyttäviä tuliaseita käytettiin 1500-luvun puolivälistä alkaen. 1600-luvulla piilukkoaseita suosittiin tykistön suojajoukkojen parissa. Koska tuon ajan tykkimiehet käyttivät avonaisia ruutitynnyreitä ladatessaan tykkejä, oli vaarallista käyttää jatkuvasti palavia sytyttimiä suojajoukkojen aseissa. Piilukkomusketeilla varustetuista sotilaista koottiin komppanioita vartioimaan tykkejä vihollisen hyökkäyksiltä. Myös omia tykkimiehiä oli syytä valvoa, sillä he saattoivat yrittää karata asemistaan hätääntyessään taistelun melskeessä.

Vielä 1600-luvun puolessa välissä termiä fusilieeri käytettiin lyhyitä musketteja kantavista joukoista tai ratsain siirtyvistä jalkaväen sotilaista, mutta pian nimitys siirtyi erityisesti tykistön suojajoukoille. Sotamarsalkka Vaubanin uudistusten myötä perustettiin Ranskan kuninkaalliset fusilieerit-rykmentti vuonna 1671. Koska piilukkomusketti yleistyi, sanan fusilieeri alkuperäinen merkitys jäi käytöstä ja siirtyi kuvaamaan kevyen jalkaväen sotilasta yleensä.