Fujiwara-klaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fujiwara-klaanin mon-tunnus

Fujiwara-klaani (jap. 藤原氏, Fujiwara-shi) oli voimakas japanilainen aatelissuku, joka hallitsi maan keisarihovia 800–1100-luvuilla. Klaani saavutti valta-asemansa etenkin taitavan diplomatian kautta ja antamalla naispuolisia jäseniään keisarien vaimoiksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Fujiwara” ei ollut alun perin varsinainen sukunimi vaan arvonimi. Fujiwara-klaanin perusti 600-luvulla Nakatomi-klaaniin kuulunut Nakatomi no Kamatari. Kamatari auttoi tulevaa keisari Tenjiä voittamaan kilpailevan Soga-klaanin, mistä kiitokseksi keisari myönsi hänelle Fujiwara-arvonimen. Fujiwara tarkoittaa sinisadeniittyä ja viittaa paikkaan, jossa Kamatari ja tuleva keisari olivat juonitelleet Soga-klaania vastaan. Ensimmäisenä nimen otti käyttöön Kamatarin poika Fujiwara no Fuhito. Fuhito aloitti myös tavan sitoa klaaninsa keisarihuoneeseen sukulaisuuden kautta naittamalla tyttärensä keisari Shōmulle. Fuhitolla oli neljä poikaa, jotka aloittivat neljä Fujiwara-sukuhaaraa. Niistä pohjoinen suku Hokke oli voimakkain.[1]

Fujiwara-klaanin valta alkoi voimistua 800-luvun jälkipuoliskolla. Klaanin vaikutusvalta ei perustunut raakaan voimaan vaan taitavaan diplomatiaan ja keisarihuoneen kanssa tehtyihin naimakauppoihin. Kun suvun naiset menivät naimisiin keisarien kanssa, heistä tuli keisarinnoja ja heidän jälkeläisistään tuli keisareita. Siten klaanin pää kykeni hallitsemaan kulissien takaa. Klaania vahvisti myös liitto buddhalaisen papiston kanssa: klaani rohkaisi keisareita jättämään maalliset huolet taakseen ja vetäytymään luostareihin. Vankan taloudellisen pohjan vallalleen klaani sai hankkimalla maata maaseudun aatelilta. Se vähensi aatelin verotaakkaa ja salli klaanin ohjata verotuloja omiin käsiinsä. Ensimmäisenä itsensä sijaishallitsijaksi nimitti Fujiwara no Yoshifusa, jonka lapsenlapsi keisari Seiwa nousi valtaistuimelle yhdeksänvuotiaana. Yoshifusa oli ensimmäinen sijaishallitsija, joka ei kuulunut keisarihuoneeseen. Hänen myötään klaani alkoi painostaa keisareita eroamaan varhaisessa vaiheessa, jotta valtaistuimelle voitiin nostaa lapsikeisari, jonka sijaishallitsijana klaanin jäsen toimi.[1]

Koska sijaishallitsijan valta kuitenkin heikkeni keisarin tultua täysi-ikäiseksi, Yoshifusan veljenpoika Fujiwara no Mototsune perusti kanpaku-viran (”kansleri”). Kanpaku oli hyvin merkittävä viranhaltija, joka toimi keisarin puhemiehenä ja asianhoitajana. Käytännössä kanpaku oli maan voimakkain henkilö keisarin jälkeen. Fujiwarojen valta katkesi 800-luvulla vain lyhyeksi aikaa, kun keisari Uda hallitsi ilman Fujiwara-sijaishallitsijaa ja lopulta ilman kanpakua Mototsunen kuoleman vuoksi. Mototsunen poika Fujiwara no Tokihira kuitenkin onnistui pian vaimentamaan vastustajansa ja kaappaamaan vallan takaisin klaanilleen. Kilpailijansa Sugawara no Michizanen hän lähetti keksityin syyttein maanpakoon Kyūshūlle.[1]

Merkittävimpiin ja voimakkaimpiin Fujiwara-sijaishallitsijoihin kuului Fujiwara no Michinaga, jonka neljästä tyttärestä kolme nai keisarin ja yksi vallanperijän. Hänen valtakautensa tunnetaan loistokkaasta hovielämästään, joka toimi näyttämönä Murasaki Shikibun klassikkoromaanille Genjin tarina ja tuntemattoman kirjoittajan teokselle Eiga monogatari. Samaan aikaan klaanin valta maakunnissa kuitenkin heikkeni. Maaseudun aatelisto alkoi antaa maitaan Fujiwarojen sijaan sotilassukujen haltuun. Näiden sukujen suosion ja vaikutusvallan kasvaessa Fujiwara-klaanin taloudellinen pohja rapautui. Michinagan kuolema vuonna 1027 nopeutti klaanin heikkenemistä. Vuonna 1068 valtaan nousseella keisari Go-Sanjōlla ei ollut Fujiwara-äitiä, ja uudenlaisen insei-luostarihallinnon myötä keisarit vetäytyivät luostareihin, joiden suojista he hallitsivat ilman Fujiwarojen sekaantumista.[1]

1100-luvulla Fujiwarojen ote keisarihovista irtosi. Hōgen-kapinassa vuonna 1156 Fujiwarojen kanssa liittoutunut Minamoto-klaani hävisi kilpailevan Taira-klaanin tukemalle keisari Shirakawalle. Heiji-kapinassa vuonna 1160 Taira-klaani voitti Fujiwara- ja Minamoto-klaanit lopullisesti.[1]

Myöhemmin 1200-luvulla pohjoinen Fujiwara-suku Hokke jakautui viiteen sijaishallitsijasukuun (go-seike), jotka olivat Konoe, Takatsukasa, Kujō, Nijō ja Ichijō. Vaikka poliittinen valta siirtyi maakuntien sotilasluokalle, Fujiwarat toimivat keisarihuoneessa sijaishallitsijoina, ministereinä ja neuvonantajina vielä vuosisatojen ajan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Fujiwara Family Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]