Fuckin’ Hippies
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: muokattava kirjakielelle |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: mainosmainen artikkeli |
Fuckin’ Hippies on 1980-luvulla perustettu rockyhtye Helsingistä.[1] Fuckin' Hippiesin musiikki koostuu pääosin englanninkielisestä klassisesta rock and rollista hieman rajummalla otteella soitettuna. Tavaramerkkinä on visuaalisuus ja rock and rollin kliseet kokoava tyyli lurekseineen, rasvaletteineen ja pitkätukkineen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fuckin’ Hippies -yhtye koottiin Hyvinkäänkylän työväentalolla järjestettyä rock and roll -tapahtumaa varten 1980-luvun puolivälissä. Helsingistä ja Espoosta vanhoilla amerikkalaisilla autoilla saapuneista autokunnista kerättiin nopeasti soitto- ja laulutaitoinen ryhmä. Kysyttyään luvan soittaa pääesiintyjän tauon aikana ryhmä nousi lavalle ja esitteli itsensä yhtyeenä nimeltä Fuckin’ Hippies. Uusi yhtye otettiin positiivisesti vastaan. Silloisella keikalla kuultiin muun muassa Bo Diddleyn "Roadrunner" ja Chuck Berryn "Johnny B. Goode".
Yhtyettä yhdistävä tekijä oli harrastus eli vanhat amerikkalaiset autot ja moottoripyörät. Kaksi yhtyeen jäsenistä oli työskennellyt amerikkalaisista autoista kertovan lehden toimittajina, yksi jäsen oli toimittajana historiallisten autojen julkaisussa ja kaksi jäsentä perustivat Suomen ainoan Harley-Davidson-moottoripyöriä käsittelevän lehden. Sittemmin yksi jäsen perusti uuden amerikanautolehden 2000-luvulla.
Fuckin’ Hippies kokoontui satunnaisesti 1980-luvun lopulla erään jäsenen työpaikan tiloissa Helsingin Konalassa ja sittemmin keskustassa Korkeavuorenkadun pommisuojassa. Muun muassa nuori Marjo Leinonen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Balls -yhtyeestään, kävi näihin aikoihin koelaulussa.
Yhtyeen logo on silloin vielä mainostoimistopiireissä vaikuttaneen artistin, J. Karjalaisen, 1990-luvun alussa piirtämä.
Fuckin’ Hippies hankki 1992 ensimmäisen oman harjoitustilan Punavuoresta Merimiehenkadun kellarista, josta he siirtyivät myöhemmin eduskuntatalon eteen VR:n makasiineille. Yhtye esiintyi ensi kerran julkisesti syyskuun alussa 1992 Dianapuiston kupeessa sijaitsevassa kuubalaisessa ravintolassa. Seuraava esiintyminen oli kahden päivän päästä jo Tavastia Klubilla Kopteri-lehden juhlissa. Tällöin yhtye oli sonnustautunut lurekseihin ja niitteihin. Keikkailu jatkui Remu Aaltonen -klubilla Adlonissa, Kaivohuoneella, Planet FunFunin uusissa vuosissa ja vapuissa, eri kaupunkien Honky Tonk -ravintoloiden avajaisissa jne. Kaikilla keikoilla Fuckin’ Hippies soitti illan viimeisenä esiintyjänä.
Nousu julkisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkialan monitoimimies Lasse Norres kiinnostui yhtyeestä samoihin aikoihin ja halusi sen televisioon musiikkiohjelmaansa muutamaan jaksoon esiintymään. Hipit olivat myöhemmin myös televisiossa Jyrki -musiikkiohjelmassa ja Äkkiä Anttolassa -nimisessä kotimaisessa elokuvassa 1999.
Amerikanlippu-teemalla maalattu 1960-luvun alun Scania-linja-auto, kiihdytysdragster katollaan, toimi yhtyeen liikkuvana mainoksena.
Fuckin’ Hippies panostaa musiikin lisäksi lavaesiintymiseen, koreografiaan ja visuaalisuuteen. Tyylissä ja musiikissa on nähtävissä viittauksia ajalle 1950-1979. Keikoilla on nähty myös rekvisiittaa, mm. kaksi metriä korkea toimiva tatuointikone, aidonkokoinen 1959 Cadillacin kyljenpuolikas, kolmimetrinen vapaudenpatsas, Harley-Davidson-moottoripyöriä ja dragster-kiihdytysauto.
Yhtye suunnitteli livealbumin tekemistä Megamanian Atte Blomin johdolla. Leningrad Cowboys -puuhamies Sakke Järvenpää toimi Fuckin’ Hippiesin ”suosittelijana” levy-yhtiön suuntaan. Megamanian Tom Vuori äänitti alkuvuoden 1993 aikana kolme live-esiintymistä, Tavastialla, Adlonissa ja vappuna Planet Fun Funissa Keravalla, joista oli tarkoitus koota albumi. Lopulta päädyttiin studioäänityksiin elävän musiikin sijaan. Ensimmäiseen pitkäsoittoon yhtye loi myös suomenkielistä omaa materiaalia, osittain levy-yhtiön toivomuksesta.
Fuckin’ Hippies esiintyi koko 90-luvun tiiviisti ympäri Suomea. 2000-luvulla keikkatahti oli maltillisempi. 2010-luvulla yhtye toimii taas aktiivisesti.
Kokoonpanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fuckin’ Hippies on toiminut neljällä vuosikymmenellä, joten kokoonpanossa on tapahtunut luonnollisesti joitakin muutoksia.
Vierailevia esiintyjiä ja spiikkaajia ovat olleet mm. Remu Aaltonen, Sakke Järvenpää, Mato Valtonen, Eeki Mantere, Heinäsirkka, Andy McCoy, Pete Malmi ja Sepi Kumpulainen. Myös Aikka Teddy Guitar Hakala oli yhtyeessä vuosituhannen vaihteessa.
Esihipit 1986:
- Mika Malinen (rummut, laulu)
- Jukka ”Billy” Laitila (tamburiini)
- Jari ”Stubu” Lehtinen (kitara)
- Erkki ”Eki” Hakalehto (kitara)
- Matti ”Masa” Saloranta (basso)
Keikkakokoonpano 1992:
- Jukka ”Billy” Laitila (laulu)
- Mika Malinen (laulu)
- ”Mala” Malk (laulu)
- Jon ”Oski” Granström (laulu)
- Jari ”Jartsa” Niskanen (kitara)
- Timo ”Timppa” Malinen (kitara)
- Kim ”Kimi” Westerlund (basso)
- Matti ”Masa” Saloranta (rummut)
- Ari Eerola (rummut)
- Henrik ”Henkka” von Schantz (koskettimet)
- Ismo ”Imu” Malinen (saksofoni)
- Robert ”Roope” Kivimäki (saksofoni)
- ”Rölli” Turre (trumpetti)
- Marko ”Make” Kesälahti (saksofoni)
- Annika Holmsten (tanssi)
- Minna Hannula (tanssi)
- Paula Ollikainen (tanssi)
(Masa aloitti rummuissa, Ari jatkoi. Imu oli alkuvaiheessa mukana, samoin Annika).
1990-luvun puoliväli:
- Ari Eerola (laulu)
- Kim ”Kimi” Westerlund (laulu)
- Jouni ”Kossu” Kosenius (laulu)
- Pasi Kinnunen (laulu)
- Jussi Vesama (laulu)
- Jari ”Jartsa” Niskanen (kitara)
- Jokke (kitara)
- Sami Häkkinen (basso)
- Kimmo Kosenius (rummut)
- Make (saksofoni)
- Seppo Kerkelä (saksofoni)
- Tero Rikkonen (koskettimet)
- Rölli Turre (trumpetti)
- Mia (tanssi)
- Eppu (tanssi)
2011
- Ari Eerola (laulu)
- Kim ”Kimi” Westerlund (laulu)
- Mika Malinen (laulu)
- Jari ”Jartsa” Niskanen (kitara)
- Timo ”Timppa” Malinen (kitara)
- Kimmo Kosenius (rummut)
- Henrik ”Henkka” von Schantz (koskettimet)
- Pasi Kinnunen (basso)
- Juho Hurskainen (saksofoni)
- Eppu (tanssi)
2013
- Ari Eerola (laulu)
- Kim ”Kimi” Westerlund (laulu)
- Mika Malinen (laulu)
- Jari ”Jartsa” Niskanen (kitara)
- Timo ”Timppa” Malinen (kitara)
- Kimmo Kosenius (rummut)
- Felix Leinonen (koskettimet)
- Pasi Kinnunen (basso)
- Juhani "Ynno" Anjala (saksofoni)
- Eppu (tanssi)
2014
- Ari Eerola (laulu)
- Kim "Kimi" Westerlund (laulu)
- Mika Malinen (laulu)
- Jari "Jartsa" Niskanen (kitara)
- Timo "Timppa" Malinen (kitara)
- Kimmo Kosenius (rummut)
- Arto "Pilli" Pajukallio (basso)
- Juhani "Ynno" Anjala (saksofoni)
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rock 'n roll' (1996) Johanna Kustannus[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Iltalehti 23.8.2014. Viikonvaihde-liite: "Hetken päähänpistosta perustettu Fuckin' Hippies -bändi esiintyy yhä auto- ja moottoriväelle".
- ↑ http://www.johannakustannus.fi/artistit/112 (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 30.11.2011.