Friedrich von Bodelschwingh

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Friedrich von Bodelschwingh

Friedrich von Bodelschwingh (6. maaliskuuta 1831, Tecklenburg2. huhtikuuta 1910, Bielefeld-Bethel) oli merkittävä saksalainen diakonian edistäjä.

Bodelschwingh syntyi aatelisperheeseen Tecklenburgissa Westfalenissa ja vietti nuoruutensa Berliinissä isän ollessa keisarin korkea virkamies. Hän päätyi Baseliin opiskelemaan papiksi jatkaen opintoja myöhemmin Berliinissä ja Erfurtissa. Hän näki sosiaalista hätää ja kurjuutta, mikä sai hänet vuonna 1858 ryhtymään papiksi Pariisin Montmartren saksalaisten siirtotyöläisten parissa. Vaimonsa sairastuttua Bodelschwingh siirtyi vuonna 1864 Westfalin Dellvigin seurakunnan papiksi. Hän toimi siellä kahdeksan vuotta.

Friedrich von Bodelschwinghin kirkko Lyypekissä.

Bodelschwinghin ensimmäiset neljä lasta kuolivat kulkutautiin tammikuussa 1869. Bielefeldiin noihin aikoihin perustetusta diakonissalaitoksesta ja epileptikkojen hoitolasta tultiin vuonna 1871 pyytämään Bodelschwinghiä heille johtajaksi. Hän aloitti Bielefeldissä 1872 ja aloitti työtilaisuuksien järjestämisen epileptikoille. Siellä Friedrich von Bodelschwinghille syntyi neljä uutta lasta, joista hänen samanniminen poikansa jatkoi myöhemmin isänsä työtä Bielefeldissä. Bodelschwinghin tärkeä työnäky oli sopivan työn löytäminen eri tavoin sairaille ja vammaisille. Hän kehitti myös työtä ja toimeentuloa haeskelevien kulkureiden elinmahdollisuuksia perustamalla heille asuntoloita ja töitä. Laitosten yhteyteen rakennettiin lääketehdas, teurastamo, säilyketuotantoa, erilaisia seppien ja käsityöläisten pajoja, turveteollisuutta, maanviljelyksiä, puutarhoja, kirjapaino ja -kauppa, postitoimisto, orpokoteja ja kouluja. Eräs Suomeen ja Ruotsiinkin Kaupunkilähetysten työmuodoiksi Murukokoelma-nimellä (die Brockensammlung) kulkeutunut Bielefeldin toimintapa oli 'murujen' talot, joihin toimitettiin käytettyä tavaraa kunnostettavaksi ja kierrätettäväksi edelleen. Sama toiminta on vielä nykyisinkin Bielefeldissä käynnissä ja perustuu Joh. 6:12: "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan." Samoin asuntola- ja työsiirtolatoimintojen idea tuli Suomeen vuonna 1908 Helsingin Kaupunkilähetyksen johtajan B. H. Päivänsalon tutustuttua niihin Bielefeldissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnio, Armas: Kirkko ja sisälähetys. Helsinki: Otava, 1942.
  • Beyreuther, Erich: Uskon tekojen tieltä. Diakonian ja sisälähetyksen vaiheita uudella ajalla. Pieksämäki:Suomen Kirkon Sisälähetysseura, 1964.
  • Järventie, Martti: Uskon ja rakkauden työtä. Tampereen Kaupunkilähetyksen 75- vuotishistoria. Tampere: Tampereen Kaupunkilähetys, 1959.
  • Päivänsalo, B.H.: Suomen sisälähetys I osa. Porvoo. Helsinki:WSOY, 1931.
  • Stockholms Stadsmission: Vi ger inte upp. Stockholm: Stockholms Stadsmission, 2003. ISBN 91-974619-0-3.
  • Waltari, Toimi: Rakkauden sankareita. Bodelschwing ja Barnardo. Porvoo: WSOY, 1914.