Friedrich Wilhelm von Brandenburg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
FWvBrandenburg.jpg

Friedrich Wilhelm von Brandenburg (24. tammikuuta 1792 Berliini6. marraskuuta 1850 Berliini)[1] oli preussilainen kreivi ja kenraali, joka toimi Preussin pääministerinä vuosina 1848–1850, kun kuningas Fredrik Vilhelm IV halusi käynnistää vanhoillisen vastareaktion kevään 1848 vallankumouksen jälkeen.

Brandenburg oli kuningas Fredrik Vilhelm II:n poika tämän morganaattisesta avioliitosta kreivitär Sophie von Dönhoffin kanssa. Hän kunnostautui sotilaana vuoden 1813 sodassa Napoleonia vastaan. Hänet ylennettiin 1839 komentajakenraaliksi ja 1848 ratsuväenkenraaliksi.[2] Fredrik Vilhelm nimitti kenraali Brandenburgin Preussin pääministeriksi 2. marraskuuta 1848 ja hän muodosti niin sanotun Brandenburgin–Manteuffelin hallituksen. Brandenburg hajotti kansalliskokouksen sekä allekirjoitti kuninkaan 5. joulukuuta saneleman uuden perustuslain.[2][1] Brandenburg kieltäytyi hyväksymästä Frankfurtin kansalliskokouksen säätämää Saksan perustuslakia.[1] Syksyllä 1850 hän neuvotteli Preussin edustajana Venäjän keisari Nikolai I:n kanssa Varsovassa, kun sota näytti uhkaavaan Preussin ja Itävallan välillä. Sota vältettiin, mutta hintana oli niin sanotun Olmützin sopimuksen hyväksyminen. Brandenburg sairastui ja kuoli vain muutamaa päivää Varsovasta paluunsa jälkeen. Legendan mukaan hänen kuolinsyynään olisi ollut järkytys Preussin kärsimästä nöyryytyksestä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Brandenburg, Friedrich Wilhelm Graf von (saksaksi) Deutsche Biographie. Viitattu 4.6.2014.
  2. a b c Nordisk familjebok (1905), s. 1447 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.6.2014.