Friedrich Maximilian von Klinger
Friedrich Maximilian von Klinger (17. helmikuuta 1752 Frankfurt – 25. helmikuuta 1831 Dorpat (nyk. Tartto)) oli saksalainen kirjailija ja upseeri. Hänen tunnetuin teoksensa on näytelmä Sturm und Drang (1776, alkup. nimi Wirrwarr[1]), joka on antanut nimen saksalaiselle esiromanttiselle liikkeelle[2].
Von Klinger liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1778 ja osallistui Baijerin kruununperimyssotaan. Vuonna 1780 hän matkusti Pietariin, jossa hänestä tuli Venäjän armeijan upseeri. Suurruhtinas Paavali aateloi hänet, ja Klinger seurasi Paavalia matkoilla Italiaan ja Ranskaan. Vuonna 1785 hänestä tehtiin kadettijoukkojen päällikkö ja naituaan keisarinna Katariinan tyttären, hän pääsi ritariakatemiaan vuonna 1799. Keisari Aleksanteri nimitti hänet Dorpatin yliopiston kuraattoriksi vuonna 1803, ja hän oli virassa aina vuoteen 1817. Vuonna 1811[3] hänestä tuli kenraaliluutnantti[1].
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sturm und Drang (1776)
- Die Zwillinge (1776)
- Die neue Arria (1776)
- Simsone Grisaldo (1776)
- Stilpo und seine Kinder (1780)
- Medea in Korinth
- Medea auf dem Kaukasos (1791)
- Fausts Leben, Taten and Hollenfahrt (1791)
- Geschichte Giafars des Barmeciden (1792)
- Geschichte Raphaels de Aquillas (1793)
- Betrachtungen and Gedanken fiber verschiedene Gegenstande der Welt and der Literatur (1803)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Klinger, Friedrich Maximilian”, Otavan kirjallisuustieto, s. 395. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Facta. Tietosanakirja Oy, 1969.
- ↑ Friedrich Maximilian von Klinger Encyclopædia Britannica, Eleventh Edition. Viitattu 21.6.2009. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
