Friedrich Hölderlin
| Friedrich Hölderlin | |
|---|---|
.jpg) Friedrich Hölderlin. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. maaliskuuta 1770 Lauffen am Neckar |
| Kuollut | 7. kesäkuuta 1843 (73 vuotta) Tübingen |
| Ammatti | teologi |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Aikakausi | 1797–1804 |
| Tyylilajit | klassismi, romantiikka |
| Esikoisteos | Hyperion oder der Eremit in Griechenland (1797–1799) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.hoelderlin-gesellschaft.de | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Johann Christian Friedrich Hölderlin (20. maaliskuuta 1770 Lauffen am Neckar, Württembergin herttuakunta – 7. kesäkuuta 1843 Tübingen, Württembergin kuningaskunta) oli saksalainen runoilija ja filosofi. Hänen teoksensa sijoittuvat klassismin ja romantiikan välille.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Friedrich Hölderlin oli vuosina 1788–1793 Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ja Friedrich von Schellingn opiskelutoveri Tübinger Stiftissä, jossa hän opiskeli teologiaa. Hölderlin oli nuoruudessaan innostunut Ranskan vallankumouksesta ja perusti opiskelutovereidensa kanssa poliittisen salaseuran. Vuonna 1794 Hölderlin kuunteli Johann Gottlieb Fichten luentoja Jenan yliopistossa.[2]
Hölderlinin valmistuttua Tübingenin pappisseminaarista hänen taloudellinen asemansa oli epävakaa, mikä pakotti hänet työskentelemään kotiopettajana välttääkseen pastorin uran. Frankfurtissa vietettyinä vuosina 1796–1798 Hölderlinillä oli romanssi Suzette Gontardin kanssa, jota hän nimitti teoksissaan ”Diotimaksi”. Hölderlinin kirjeromaani Hyperion ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1797 ja 1799.[3]
Vuosina 1801–1802 Hölderlin oleskeli kotiopettajana Bordeaux'ssa Etelä-Ranskassa. Välimeren maiseman ja ilmaston näkemisellä oli keskeinen merkitys sille, kuinka hän kiinnostui antiikin kulttuurista. Hölderlinin runouden tyylissä on väitetty tapahtuneen selkeä muutos Ranskan matkan jälkeen. Vuonna 1804 ilmestyneitä käännöksiä Sofokleen Kuningas Oidipus ja Antigone -tragedioista pidettiin aikanaan osoituksena sekä Hölderlinin huonosta klassillisen filologian tuntemuksesta että hänen mielisairaudestaan. Myöhemmin käännöksistä on kiinnostuttu uudelleen niiden kokeellisuuden vuoksi.[3]
Hölderlinin henkisestä tilasta huolestunut nuoruudenystävä Isaac von Sinclair järjesti tälle vuonna 1804 muodollisen viran kirjastonhoitajana Homburgista. Sinclair oli kuitenkin sotkeutunut poliittisiin vehkeilyihin, joiden vuoksi Hölderliniä epäiltiin suunnitelmasta murhata Württembergin vaaliruhtinas Fredrik. Hölderlin vältti pidätyksen lääkärilausunnon ja todistajanlausuntojen perusteella, jotka vetosivat hänen henkiseen tilaansa. Vuonna 1806 Hölderlin suljettiin äitinsä aloitteesta tübingeniläiseen mielisairaalaan. Vuonna 1807 Hölderlin muutti asumaan tübingeniläisen puusepän Ernst Zimmerin luokse. Hölderlin vietti loppuelämänsä tämän tornihuoneessa vakavasti mielisairaana ja työkyvyttömänä. Friedrich Hölderlin kuoli 7. kesäkuuta 1843.[3]
Runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erona Jenan varhaisromantiikan runoilijoihin, muun muassa Novalikseen ja Friedrich Schlegeliin, Hölderlin pyrki runoudessaan klassismille tyypilliseen yhtenäiseen muotoon.[4] Lisäksi kun romantiikan kirjallisuudelle oli usein luonteenomaista heräävä kiinnostus kansankieliseen kirjallisuuteen sekä keskiaikaan, Hölderlinin monien teosten teemana oli antiikin Kreikka. Esimerkiksi Leipä ja viini on muodoltaan puhdas elegia, jossa surraan jumalien poistumista nykymaailmasta. Nykyaika asetetaan vastakkain antiikin maailman kanssa, jossa jumalat vielä vaikuttivat elävinä.[5]
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Hölderliniä ei yleensä luokitella varsinaisiin varhaisromantiikan runoilijoihin, hänen filosofista kantaansa on kuitenkin pidetty romantiikalle tyypillisenä. Hölderlin ei ollut julkaiseva ammattifilosofi, mutta hän vaikutti merkittävästi saksalaisen idealismin muodostumiseen.
Postuumisti julkaistussa Urtheil und Seyn -katkelmassaan Hölderlin arvosteli Johann Gottlieb Fichteä, joka lähti idealistisessa filosofiassaan liikkeelle puhtaasta tajunnasta, jolla ei ole objektia. Hölderlinin mukaan sen sijaan tällainen tajunnan tila ei ole ajateltavissa. Fichten lause ”Minä olen Minä”, jonka pitäisi ilmaista tajunnan identtisyyttä itsensä kanssa, on Hölderlinin mukaan virheellinen, koska jo väitelauseen (Urteil) muoto edellyttää alkujakoa (Ur-teil[6]) kahtia subjektiin ja predikaattiin. Tämän vuoksi Hölderlin etsi filosofian lähtökohdaksi absoluuttista olemista, joka ei voi kuitenkaan olla mikään tietty tajunnan sisältö. Kyseessä on silti edellytys, joka filosofian on välttämättä tehtävä.
Hölderlin oli vakuuttunut siitä, että filosofia ei voi esittää tätä puhdasta olemista, ykseyttä, väitelauseen muodossa. Tämä filosofian rajoittuneisuus on peruste sille, että Hölderlin hylkäsi filosofian ja omistautui runoudelle, jonka hän uskoi kykenevän artikuloimaan ihmisenä olemisen ehdot filosofiaa paremmin.[7]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinaikana julkaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Der Tod des Empedokles (1797–1800), keskeneräinen, postuumisti julkaistu näytelmä.
- Hyperion oder der Eremit in Griechenland (1797–1799), kirjeromaani.
- Trauerspiele des Sophokles (1804), saksannokset Sofokleen näytelmistä Kuningas Oidipus ja Antigone.
- Gedichte von Friedrich Hölderlin (1826), toimittaneet Ludwig Uhland ja Gustav Schwab.
Koottujen teosten laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sämtliche Werke. Historisch-kritische Ausgabe, begonnen durch Norbert von Hellingrath, fortgeführt durch Friedrich Seebass und Ludwig v. Pigenot, Berlin 1923 & 1943.
- Sämtliche Werke. Hrsg von Friedrich Beißner. 8 Bde. Stuttgart, 1946–1985 (”Stuttgarter Ausgabe”).
- Sämtliche Werke. Historisch-kritische Ausgabe, hrsg. von D. E. Sattler. 20 Bde. und 3 Supplemente. Frankfurt/M: Stroemfeld Verlag, 1975–2006 (”Frankfurter Ausgabe”).
- Sämtliche Werke und Briefe in drei Bänden, hrsg. v. Jochen Schmidt, Frankfurt a. M.: Deutscher Klassiker Verlag, 1992ff.
- Sämtliche Werke und Briefe, hrsg. von Michael Knaupp, 3 Bde., München, Wien: Hanser, 1992–1993.
- Sämtliche Werke, Briefe und Dokumente in zeitlicher Folge, 12 Bände, hrsg. von D. E. Sattler. München: Luchterhand, 2004 (”Bremer Ausgabe”).
- Theoretische Schriften. Hrsg. v. Johann Kreuzer. Meiner, Hamburg 1998. ISBN 978-3-7873-1327-3
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vaeltaja. Suomentanut Elina Vaara. Esipuheen kirjoittanut V. Tarkiainen. Helsinki: WSOY, 1945.
- Leipä ja viini. Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksen julkaisuja 11. Suomentanut Teivas Oksala: mitallinen suomennos, Risto Niemi-Pynttäri: suorasanainen suomennos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISBN 951-34-0840-X.
- Yksittäisiä runoja Nuori voima -lehdessä 4/1996.
- Huomautuksia Sofokleen kääntämisestä. Saksankieliset alkutekstit (Hölderlin): Anmerkungen zum Oedipus (1804), Anmerkungen zur Antigonä (1804), Briefe (1801–1804). Ranskankielinen alkuteksti (Philippe Lacoue-Labarthe): ”Le théâtre de Hölderlin”, teoksessa Métaphrasis. (Presses Universitaires de France, 1998). Suomentanut ja toimittanut Esa Kirkkopelto. Helsinki: Loki-Kirjat, 2001. ISBN 952-9646-60-7.
- Kaksi runoa: Kulku maaseudulle & Vaeltaja. Niin & näin, 2011, nro 2, s. 58–60.
- Teokset. Kootut runot ja teoreettisen fragmentit. Suomentanut Johan L. Pii. Tampere: Niin&näin, 2012. ISBN 978-952-5503-71-5.
- Hegel, G. W. F.: Kirjeenvaihtoa 1794–1815. (Briefe von und an Hegel.). Suomentanut Panu Turunen. Norderstedt, Saksa: Books on Demand (omakustanne), 2015. ISBN 9789523189805. Teokseen on suomennettu viisi Hölderlinin kirjettä Hegelille ja yksi Hegelin kirje Hölderlinille. Kirjeet ovat vuosilta 1794–1796.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hökkä, Tuula (toim.): Romanttinen moderni: Kirjoituksia runouskäsityksistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-293-X.
- Hölderlin, Friedrich: Huomautuksia Sofokleen kääntämisestä. Saksankieliset alkutekstit (Hölderlin): Anmerkungen zum Oedipus (1804), Anmerkungen zur Antigonä (1804), Briefe (1801–1804). Ranskankielinen alkuteksti (Philippe Lacoue-Labarthe): ”Le théâtre de Hölderlin”, teoksessa Métaphrasis. (Presses Universitaires de France, 1998). Suomentanut ja toimittanut Esa Kirkkopelto. Helsinki: Loki-kirjat, 2001. ISBN 952-9646-60-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hölderlin, Friedrich. Hakusana teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 4, Hob–Kak. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-07243-5.
- ↑ Kirkkopelto, Esa: Kronologia. Teoksessa Hölderlin 2001.
- ↑ a b c Kirkkopelto, Esa: Johdanto. Teoksessa Hölderlin 2001.
- ↑ Henrich, Dieter: Between Kant and Hegel: Lectures on German Idealism. Edited by David S. Pacini. Harvard University Press, Cambridge and London 2003. (englanniksi)
- ↑ Heidegger, Martin: ”Wozu Dichter?” Teoksessa Holzwege. Hrsg. von Friedrich-Wilhelm von Herrmann. Frankfurt a.M.: Vittorio Klostermann, 2003 (1946). ISBN 3-465-03238-1.
- ↑ Hölderlinin argumentti perustuu osaltaan saksan sanaan väitelause (Urteil), joka rakentuu sanoista Ur, alku-, ja teilen, jakaa.
- ↑ Dierkes, Hans: Philosophie der Romantik. Teoksessa Romantik-Handbuch. Herausgegeben von Helmut Schanze. Stuttgart: Kröner, 2003. (saksaksi)
Oittinen, Vesa: ”Jenan romantikkojen filosofia – Uusia tulkintoja, uusia kysymyksiä.” Teoksessa Hökkä 2001.
Larmore, Charles: ”Hölderlin and Novalis.” Teoksessa The Cambridge Companion to German Idealism. Cambridge: Cambridge University Press, 2000. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runous ja oleminen – Hölderlin. Jyväskylän yliopisto.
- Antti Filppu: Jumalanrakastama näkijä Friedrich Hölderlin (Arkistoitu – Internet Archive). Mustekala.info 24.6.2013.
- Juhani Sarsila: ”Sillä kuilusta olemme” (Arkistoitu – Internet Archive). Aikalainen 14.6.2013.
- Maria Valkama: Johdatus Friedrich Hölderlinin yöhön. Niin & näin 4/12.
| ||||||||||||||||||||||||||
