Friedrich Hölderlin

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Friedrich Hölderlin
Friedrich Hölderlin.
Friedrich Hölderlin.
Syntynyt 20. maaliskuuta 1770
Kuollut 7. kesäkuuta 1843 (73 vuotta)
Aikakausi 1797–1804
Ensiteokset Hyperion oder der Eremit in Griechenland (1797–1799)

Johann Christian Friedrich Hölderlin (s. 20. maaliskuuta 1770 Laufen, Schwaben – k. 7. kesäkuuta 1843) oli saksalainen runoilija ja filosofi. Hänen teoksensa sijoittuvat klassismin ja romantiikan välille.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Vuodet 1770–1794

Friedrich Hölderlin oli vuosina 1788–1793 Hegelin ja Schellingin opiskelutoveri Tübinger Stiftissä, jossa hän opiskeli teologiaa. Hölderlin oli nuoruudessaan innostunut Ranskan vallankumouksesta ja perusti opiskelutovereidensa kanssa poliittisen salaseuran. Vuonna 1794 Hölderlin kuunteli Fichten luentoja Jenan yliopistossa.[1]

Vuodet 1793–1800

Hölderlinin valmistuttua Tübingenin pappisseminaarista hänen taloudellinen asemansa oli epävakaa, mikä pakotti hänet työskentelemään kotiopettajana välttääkseen pastorin uran. Frankfurtissa vietettyinä vuosina 1796–1798 Hölderlinillä oli romanssi Suzette Gontardin kanssa, jota hän nimitti teoksissaan ”Diotimaksi”. Hölderlinin kirjeromaani Hyperion ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1797 ja 1799.[2]

Vuodet 1801–1802

Vuosina 1801–1802 Hölderlin oleskeli kotiopettajana Bordeaux'ssa Etelä-Ranskassa. Välimeren maiseman ja ilmaston näkemisellä oli keskeinen merkitys sille, kuinka hän kiinnostui antiikin kulttuurista. Hölderlinin runouden tyylissä on väitetty tapahtuneen selkeä muutos Ranskan matkan jälkeen. Vuonna 1804 ilmestyneitä käännöksiä Sofokleen Kuningas Oidipus ja Antigone -tragedioista pidettiin aikanaan osoituksena sekä Hölderlinin huonosta klassillisen filologian tuntemuksesta että tämän mielisairaudesta. Myöhemmin käännöksistä on kiinnostuttu uudelleen niiden kokeellisuuden vuoksi.[2]

Vuodet 1804–1843

Hölderlinin henkisestä tilasta huolestunut nuoruudenystävä Isaac von Sinclair järjesti tälle vuonna 1804 muodollisen viran kirjastonhoitajana Homburgista. Siclair oli kuitenkin sotkeutunut poliittisiin vehkeilyihin, joiden vuoksi Hölderliniä epäiltiin suunnitelmasta murhata Würtenbergin vaaliruhtinas. Hölderlin vältti pidätyksen lääkärilausunnon ja todistajanlausuntojen perusteella, jotka vetosivat hänen henkiseen tilaansa. Vuonna 1806 Hölderlin suljettiin tämän äidin aloitteesta tübingeniläiseen mielisairaalaan. Vuodesta 1807 alkaen Hölderlin muutti asumaan tübingeniläisen puusepän, Ernst Zimmerin, luokse. Hölderlin vietti loppuelämänsä tämän tornihuoneessa vakavaa mielisairautta potien ja kyvyttömänä työskentelemään. Friedrich Hölderlin kuoli 7. kesäkuuta 1843.[2]

[muokkaa] Runous

Erona Jenan varhaisromantiikan runoilijoihin, muun muassa Novalikseen ja Friedrich Schlegeliin, Hölderlin pyrki runoudessaan klassismille tyypilliseen yhtenäiseen muotoon.[3] Lisäksi kun romantiikan kirjallisuudelle oli usein luonteenomaista heräävä kiinnostus kansankieliseen kirjallisuuteen sekä keskiaikaan, Hölderlinin monien teosten teemana oli antiikin Kreikka. Esimerkiksi Leipä ja viini on muodoltaan puhdas elegia, jossa surraan jumalien poistumista nykymaailmasta. Nykyaika asetetaan vastakkain antiikin maailman kanssa, jossa jumalat vielä vaikuttivat elävinä.[4]

[muokkaa] Filosofia

Vaikka Hölderliniä ei yleensä luokitella varsinaisiin varhaisromantiikan runoilijoihin, hänen filosofista kantaansa on kuitenkin pidetty romantiikalle tyypillisenä. Hölderlin ei ollut julkaiseva ammattifilosofi, mutta hän vaikutti merkittävästi saksalaisen idealismin muodostumiseen. Postuumisti julkaistussa Urtheil und Seyn -katkelmassaan Hölderlin arvosteli Fichteä, joka lähti idealistisessa filosofiassaan liikkeelle puhtaasta tajunnasta, jolla ei ole objektia. Hölderlinin mukaan sen sijaan tällainen tajunnan tila ei ole ajateltavissa. Fichten lause ”Minä olen Minä”, jonka pitäisi ilmaista tajunnan identtisyyttä itsensä kanssa, on Hölderlinin mukaan virheellinen, koska jo väitelauseen (Urteil) muoto edellyttää alkujakoa (Ur-teil[5]) kahtia subjektiin ja predikaattiin. Tämän vuoksi Hölderlin etsi filosofian lähtökohdaksi absoluuttista olemista, joka ei voi kuitenkaan olla mikään tietty tajunnan sisältö. Kyseessä on silti edellytys, joka filosofian on välttämättä tehtävä. Hölderlin oli vakuuttunut, että filosofia ei voi esittää tätä puhdasta olemista, ykseyttä, väitelauseen muodossa. Tämä filosofian rajoittuneisuus on peruste sille, että Hölderlin hylkäsi filosofian ja omistautui runoudelle, jonka hän uskoi kykenevän artikuloimaan ihmisenä olemisen ehdot filosofiaa paremmin. [6] [7] [8] Tämä Hölderlinin käsitys taiteen perustavasta merkityksestä filosofialle yhdistää häntä saksalaiseen romantiikkaan sekä saksalaisista idealisteista erityisesti Schellingiin ja Schopenhaueriin.

[muokkaa] Vaikutus

Hölderlinin runoutta alettiin ymmärtää ja arvostaa laajemmin vasta 1900-luvulla. Tähän vaikutti osaltaa se, että hän oli 1800-luvun alkupuolesta lähtien vakavasti mielisairas. Monet Hölderlinin keskeiset teokset julkaistiin vasta tämän kuoleman jälkeen. Hölderlinin runoudella oli suuri merkitys Martin Heideggerin ajattelulle.

[muokkaa] Teoksia

  • Der Tod des Empedokles (1797–1800), keskeneräinen, postuumisti julkaistu näytelmä.
  • Hyperion oder der Eremit in Griechenland (1797–1799), kirjeromaani.
  • Trauerspiele des Sophokles (1804), saksannokset Sofokleen näytelmistä Kuningas Oidipus ja Antigone.
  • Gedichte von Friedrich Hölderlin (1826), toimittaneet Ludwig Uhland ja Gustav Schwab.

Koottujen teosten eri laitoksia

  • Sämtliche Werke. Historisch-kritische Ausgabe, begonnen durch Norbert von Hellingrath, fortgeführt durch Friedrich Seebass und Ludwig v. Pigenot, Berlin 1923 und 1943.
  • Sämtliche Werke. Hrsg von Friedrich Beißner. 8 Bde. Stuttgart, 1946–1985 (”Stuttgarter Ausgabe”).
  • Sämtliche Werke. Historisch-kritische Ausgabe, hrsg. von D. E. Sattler. 20 Bde. und 3 Supplemente. Frankfurt/M: Stroemfeld Verlag, 1975–2006 (”Frankfurter Ausgabe”).
  • Sämtliche Werke und Briefe in drei Bänden, hrsg. v. Jochen Schmidt, Frankfurt a. M.: Deutscher Klassiker Verlag, 1992ff.
  • Sämtliche Werke und Briefe, hrsg. von Michael Knaupp, 3 Bde., München, Wien: Hanser, 1992–1993.
  • Sämtliche Werke, Briefe und Dokumente in zeitlicher Folge, 12 Bände, hrsg. von D. E. Sattler. München: Luchterhand, 2004 (”Bremer Ausgabe”).
  • Theoretische Schriften. Hrsg. v. Johann Kreuzer. Meiner, Hamburg 1998. ISBN 978-3-7873-1327-3

Suomennetut teokset

  • Huomautuksia Sofokleen kääntämisestä. Toimittanut ja suomentanut Esa Kirkkopelto. Saksankieliset alkutekstit (Hölderlin): Anmerkungen zum Oedipus (1804), Anmerkungen zur Antigonä (1804), Briefe (1801–1804). Ranskankielinen alkuteksti (Philippe Lacoue-Labarthe): ”Le théâtre de Hölderlin”, teoksessa Métaphrasis. (Presses Universitaires de France, 1998). Helsinki: Loki-kirjat, 2001. ISBN 952-9646-60-7.
  • Leipä ja viini. Mitallinen suomennos: Teivas Oksala. Suorasanainen suomennos: Risto Niemi-Pynttäri. Jyväskylän yliopisto, kirjallisuuden laitos, julkaisuja 11. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISBN 951-34-0840-X.
  • Vaeltaja. Suomentanut Elina Vaara. Esipuheen kirjoittanut V. Tarkiainen. Porvoo: WSOY, 1945.
  • Yksittäisiä runoja suomennettuna Nuori voima -lehden numerossa 4/1996.

[muokkaa] Lähteet

  • Hökkä, Tuula (toim.): Romanttinen moderni: Kirjoituksia runouskäsityksistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 830. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-293-X.
  • Hölderlin, Friedrich: Huomautuksia Sofokleen kääntämisestä. Toimittanut ja suomentanut Esa Kirkkopelto. Saksankieliset alkutekstit (Hölderlin): Anmerkungen zum Oedipus (1804), Anmerkungen zur Antigonä (1804), Briefe (1801–1804). Ranskankielinen alkuteksti (Philippe Lacoue-Labarthe): ”Le théâtre de Hölderlin”, teoksessa Métaphrasis. (Presses Universitaires de France, 1998). Helsinki: Loki-kirjat, 2001. ISBN 952-9646-60-7.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Kirkkopelto, Esa: ”Kronologia”. Teoksessa Hölderlin 2001.
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Kirkkopelto, Esa: ”Johdanto”. Teoksessa Hölderlin 2001.
  3. ↑ Henrich, Dieter: Between Kant and Hegel: Lectures on German Idealism. Edited by David S. Pacini. Harvard University Press, Cambridge and London 2003.
  4. ↑ Heidegger, Martin: Wozu Dichter? Teoksessa Holzwege. Hrsg. von Friedrich-Wilhelm von Herrmann. Vittorio Klostermann, Frankfurt a.M. 2003 (1946). ISBN 3-465-03238-1.
  5. ↑ Hölderlinin argumentti perustuu osaltaan saksan sanaan väitelause (Urteil), joka rakentuu sanoista Ur, alku-, ja teilen, jakaa.
  6. ↑ Dierkes, Hans: Philosophie der Romantik. Teoksessa Romantik-Handbuch. Herausgegeben von Helmut Schanze. Kröner, Stuttgart 2003.
  7. ↑ Oittinen, Vesa: Jenan romantikkojen filosofia. – Uusia tulkintoja, uusia kysymyksiä. Teoksessa Hökkä 2001.
  8. ↑ Larmore, Charles: Hölderlin and Novalis. Teoksessa The Cambridge Companion to German Idealism. Cambridge University Press, Cambridge 2000.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_H%C3%B6lderlin
Henkilökohtaiset työkalut