Friedrich Buschmann

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Christian Friedrich Ludwig Buschmann (17. kesäkuuta 1805 Friedrichroda, Sachsen-Gotha-Altenburgin herttuakunta1. lokakuuta 1864 Hampuri) oli saksalainen soitinrakentaja ja muusikko, jonka kerrotaan keksineen sekä huuliharpun että harmonikan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christian Friedrichin isä oli soitinrakentaja Johann Buschmann (17751852), joka keksi terpodion-nimisen soittimen. Vuodesta 1819 Johann otti poikansa usein mukaan liikematkoilleen.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1821 isä ja poika matkustivat Lontooseen, jossa he esittelivät terpodion-soitinta jopa kuninkaalle. Paluumatkalla he perustivat soitinverstaan Berliiniin, jossa Christian Friedrich alkoi työskennellä suhteellisen itsenäisesti, rakentaen ennen kaikkea terpodion-soittimia.[1]

Buschmannin jälkeläisen Heinrich Buschmannin vuonna 1938 kirjoittamassa, Hohnerin kustantamassa kirjassa Friedrich Buschmannin sanotaan keksineen huuliharpun edeltäjän Auran eli Mundäolinen vuonna 1821 sekä tästä eteenpäin kehitetyn, harmonikan ensimmäisenä muotona usein pidetyn, Handäolinen, johon oli kiinnitetty palje ja jossa oli eräänlainen näppäimistömekaniikka, vuonna 1822.[2][3]

Kirjan pohjalta Friedrich Buschmann on mainittu siten laajalti muissakin lähteissä ensimmäiseksi harmonikan kehittäjäksi. Aura oli noin neljän tuuman mittainen 15 teräsvapaalehdykkäkieltä rivissä sisältänyt soitin, jota on arveltu käytetyn lähinnä urkujen viritysapuna eikä niinkään itsenäisenä instrumenttina.[4] Dokumentaatio noilta ajoilta on kuitenkin puutteellista ja ensimmäisenä varmana dokumenttina pidetään vuonna 1828 Christianin isälleen Englantiin lähettämää kirjettä, jossa hän kertoo keksineensä juuri huuliharpun tapaisen instrumentin. Tuo instrumentti oli 4*4 tuumainen joko pyöreä tai kuutiomainen muodoltaan ja siinä oli mainittu olevan 21 vapaalehdykkäkieltä ja jolla pystyi soittamaan kuusi sointua. Tätä aiemmista soittimista ja väitetyistä patenteista ei ole säilynyt dokumentaatiota. Tarinaa Buschmannin keksimästä harmonikasta on jopa pidetty eräänä saksalaisen kansallismielisyyden ilmentymänä, esimerkkinä ajalleen yleisemmästäkin ilmiöstä, jossa kuuluisat keksinnöt on haluttu "omia" kotimaahan.[2]

Vuosina 18301833 Christian Friedrich muutti Hampuriin ja hän sai myös kaupungin kansalaisuuden. Hän avioitui vaimonsa Sophien kanssa 1833. Vuosina 18311837 hän kiersi esiintymismatkoilla muun muassa musiikillista teatteria esittäen Etelä-Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Itävallassa ja palasi Hampuriin 1837 Hän kehitti edelleen harmonin edeltäjänä pidettyä Physharmonika-soitinta 1838, johon oli liitetty terpodion. Hänen kerrotaan saaneen soittimesta Hampurin taide- ja käsityöläisyhdistykseltä kultamitalin samana vuonna. Soittimen kerrotaan hävinneen Hampurin suuren palon yhteydessä 1842. Vuonna 1841 hän matkusti viimeiselle esiintymismatkalleen Englantiin, jossa hän soitti terpodionia muun muassa kuningatar Viktorialle. [1]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buschmann, Prof. Heinrich: Christian Friedrich Ludwig Buschmann, der Erfinder der Mund- und der Handharmonika : Ein Beitr. zur Geschichte dieser Musikinstrumente mit Benutzg d. Familienarchivs d. Enkels Ludwig Buschmann, Instrumentenbauer in Hamburg.. Trossingen/Württ.: Hohner A. G., 1938. (saksaksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c H. H.: Christian Friedrich Ludwig Buschmann (pdf) www.friedrichroda.de. Friedrichroda. Viitattu 24. maaliskuuta 2008. (saksaksi)
  2. a b P.Missin: Who invented the harmonica? 2007. Viitattu 21. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
  3. Stanley Sadie (toim.): Accordion THE NEW GROVE DICTIONARY OF MUSIC AND MUSICIANS (Second edition). 2001. MacMillan. Viitattu 23. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
  4. Henry Doktorski: Birth of the Accordion 1998. The Classical Free-Reed, Inc.. Viitattu 21. maaliskuuta 2008. (englanniksi)