Fredrik Lorenz Nyberg
Fredrik Lorenz Nyberg (18. heinäkuuta 1768 Viapori – 14. maaliskuuta 1831 Helsinki) oli senaattori ja kamarineuvos (1808).[1]
Nybergin vanhemmat olivat sotakomissaari Gabriel Nyberg (1738-1797) ja Helena Christina Wahlberg (1744-1830). Hänen puolisonsa oli tukholmalainen Catharina "Caisa" Margareta Löfman (1782-1845). Nyberg kirjoittautui Viaporin linnoitusväkeen vuonna 1778, kadetti hänestä tuli upseerintutkinnon suorittamisen jälkeen vuonna 1784. Hän opiskeli vuodesta 1785 alkaen Turun akatemiassa etenkin matematiikkaa ja toimi samasta vuodesta Suomen linnoitusväen prikaatin kamarikirjurina.[2][1] Heille syntyi tytär Fredrika Albertina Lovisa "Louise" Nyberg Rotkirch (1814-1891), joka meni naimisiin noin vuonna 1833 luutnantti Evert Karl Axel Rotkirchin (1805-1874) kanssa, joka sai vaimonsa perintönä omistukseensa Talin kartanon.
Vuonna 1787 Fredrik Lorenz Nybergistä tuli kamarikirjuri Suomen pääkomissariaattiin, vuonna 1788 sotareviisori ja vuonna 1790 sotakamreeri Savon sotilasjaoston sotakomissiaraatiiin. Nyberg osallistui Suomen sotaan vuosina 1808–1809 ylisotakomissaarina ja muonitusintendenttinä. Sen jälkeen hän toimi Ruotsissa, mutta siirtyi takaisin Suomeen vuonna 1814. Hän oli hallituskonseljin sota-asiaintoimituskunnan päällikkö vuodesta 1815 ja kamaritoimituskunnan päällikkö vuodesta 1816. Hän erosi palveluksesta vuonna 1825. Nyberg loi valtion menosäännölle pohjan. Reinhold Hausen on julkaissut Nybergin sota-ajan kirjeiden kopiokirjan nimellä Bref och uppteckningar från kriget i Finland (Svenska litteratursällskapet i Finland, 1916).[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
