Frederick Valentichin katoamistapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Australian liikenneministeriön vuonna 1982 julkaiseman yhteenvedon sivu 3, joka kuvaa radioliikenteen äkillistä loppumista.

Frederick Valentich oli australialainen lentäjä, joka katosi selittämättömästi kesken lennon 21. lokakuuta 1978. Ennen katoamistaan Valentich kuvaili lennonjohdolle näkemäänsä outoa lentävää alusta, minkä johdosta tapaus keräsi paljon medianäkyvyyttä ja siitä tuli suosittu UFO-harrastajien puheenaihe.[1][2][3]

Valentichista tai hänen lentokoneestaan ei löydetty etsinnöissä mitään jälkiä. Australian liikenneministeriön johtamissa tutkimuksissa päädyttiin tuloksen, että katoamisen syytä ei voida selvittää ja lentäjän oletetaan kuolleen.[4]

Viimeinen lento ja häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20-vuotias Valentich katosi yksinlennolla Bassinsalmen yllä. Hänellä oli takanaan 150 lentotunnin kokemus. Matka oli tarkoitus tehdä Moorabbinin lentokentältä Melbournesta King Islandin kentälle Tasmaniaan ja takaisin. Lento tapahtui vuokratulla Cessna 182-L -pienkoneella, jonka rekisteritunnus oli VH-DSJ. Näkyvyys oli hyvä ja tuuli heikkoa[4].

Valentich antoi lentosuunnitelman kentän henkilökunnalle kello 17.23 ja kertoi ottavansa King Islandilta mukaan ystäviä, joille hän varasi koneeseen neljä pelastusliiviä. Kone nousi Moorabbinista kello 18.19.[4] Hän otti yhteyden Melbournen lennonjohtoyksikköön ja ilmoitti myöhemmin saavuttaneensa Cape Otwayn (38°51′00″S, 143°31′00″E) kello 19, mutta mistään epätavallisesta ennen sitä hän ei maininnut. Silminnäkijät Apollo Bayn kylässä kertovat nähneensä hänen lentokoneensa, ja rannikolla yöpyneet kalastajat vahvistavat hänen kääntyneen merelle tavallisen lentoreitin kohdalta[5].

Outo lentävä alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19.06 Valentich otti yhteyden lennonjohtoon ja kysyi tietoa muista hänen lentokorkeudellaan (alle 5 000 jalkaa eli noin 1 500 metriä) olevista lentokoneista. Lennonjohdon Steve Robey ilmoitti , ettei muuta liikennettä pitäisi olla. Tähän Valentich vastasi ilmoittamalla näkevänsä suuren tuntemattoman aluksen, joka näytti olevan neljän kirkkaan laskeutumisvalon valaisema. Hän ei osannut määrittää sen tyyppiä, mutta sanoi aluksen ylittäneen hänet noin 300 metrin etäisyydeltä suurella nopeudella. Tämän jälkeen Valentich ilmoitti aluksen lähestyvän häntä jälleen idästä, ja epäili toisen lentäjän tarkoituksellisesti härnäävän häntä.[4]

Kello 19.09 Robey pyysi Valentichia vahvistamaan korkeutensa ja sen, ettei ollut kyennyt tunnistamaan alusta. Hän vastasi korkeudekseen 4 500 jalkaa ja kuvaili alusta: se oli pitkä, mutta liikkui niin nopeasti, ettei sitä voinut kuvailla tarkemmin. Hän piti 30 sekunnin tauon, jonka aikana Robey pyysi arviota aluksen koosta. Valentich vastasi, että alus ”kiersi hänen yläpuolellaan” ja että siinä oli kiiltävä metallipinta ja vihreä valo. 28 sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän ilmoitti aluksen kadonneen. Hetken kuluttua Valentich pohti olisiko alus häntä seuraava armeijan lentokone.[4]

Robey yritti kysellä lisää tietoa tunnistamattomasta aluksesta ja sen sijainnista, ja Valentich vastasi sen lähestyvän häntä uudestaan lounaasta. Kello 19.12 Valentich ilmoitti ongelmista koneen moottorissa ja sanoi jatkavansa King Islandille. Sitten hän mainitsi ”sen oudon lentokoneen” leijuvan taas yläpuolellaan. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän totesi: ”Se leijuu, eikä se ole lentokone.” Tätä seurasi 17 sekuntia tunnistamattomia signaaleja, joita on kuvailtu ”raapiviksi metallisiksi ääniksi”. Näiden äänten jälkeen kaikki yhteydet koneeseen katkesivat.[4]

Etsintäoperaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hälytys annettiin kello 19.12. Lentokoneen etsiminen maalta, merestä ja ilmasta aloitettiin, kun Valentich ei ollut saapunut King Islandiin 19.33 mennessä.[4] Kaksi Australian ilmavoimien P-3 Orion -meritiedustelukonetta lensi alueella viikon ajan. Etsintäyritykset lopetettiin 25. lokakuuta.

Lentokone oli suunniteltu pysymään pinnalla usean minuutin ajan, ja se sisälsi neljän pelastusliivin lisäksi hätälähettimen. Koneesta ei kuitenkaan löydetty etsinnöissä mitään jälkiä.[4] Merestä paikannettiin polttoaineläikkä Valentichin viimeisen sijainnin suunnalta, mutta se ei näytteen perusteella ollut lentokoneessa käytettyä polttoainetta.

Virallinen selvitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian liikenneministeriö käynnisti tutkimukset turman selvittämiseksi. Kahden viikon tutkimusten aikana syytä tapahtumalle ei löydetty.[4] Johtopäätöksinä oli, ettei tapahtumaa voida selvittää ja että Valentichin oletetaan kuolleen. Lopullinen yhteenveto tutkimuksista julkaistiin 27. huhtikuuta 1982. Se sisälsi kaiken dokumentoidun radioliikenteen lennonjohdon ja Valentichin välillä.

Muut mahdolliset johtolangat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selittämättömät äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valentichin radiolähetys loppui 17 sekuntia kestäneeseen selittämättömään signaaliin, jota on kuvailtu ”raapiviksi metallisiksi ääniksi”. Äänten merkitys ei ole selvinnyt. Tutkijat Paul Norman ja John W. Auchettl saivat kopiot alkuperäisistä radioliikennenauhoista ensin viranomaisilta ja myöhemmin Valentichin isältä. Auchettl tutkitutti nauhan melbournelaisessa RMIT-yliopistossa, ja Norman vei kopion Yhdysvaltoihin ansioutuneelle ufologian harrastajalle tohtori Richard F. Hainesille, joka oli työskennellyt NASA:n Ames-tutkimuskeskuksessa ja toimi nyt psykologian apulaisprofessorina San Josen yliopistossa.[6] Haines kuvaili äänten olevan ”kolmekymmentäkuusi erillistä purkausta, joilla jokaisella oli suhteellisen selvä alku- ja loppupulssi”, ja totesi ettei niiden ajoituksessa tai taajuudessa ollut selvää kaavaa.[7]

Roy Manifoldin valokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieman ennen Valentichin viimeisiä radioviestejä putkimies Roy Manifold oli sattunut rannalle kuvaamaan kameransa sarjakuvaustoiminnolla kuvasarjan meren ylle laskeutuvasta auringosta. Manifoldin mukaan kuvat oli otettu noin 18.47 eli 20 minuuttia ennen Valentichin havainnoista kertovia viestejä. Ufologit ovat tulkinneet kuvissa näkyvän ilmiön olevan Cape Otwayn majakan lähellä vedestä nouseva pilven ympäröivä esine ja esittäneet sen liikkumisnopeudeksi kuvien väliajan ja pilvien liikkeen perusteella noin 320 km/h. Skeptikkojen mielestä kuvassa on pelkkä sumupilvi.[8]

Silminnäkijöiden havainnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katoamistapauksen tultua julkisuuteen useat ihmiset väittivät huomanneensa alueella epätavallisia ilmiöitä. Ufologien mukaan silminnäkijähavaintojen joukossa oli kertomuksia pitkähköistä lentävistä esineistä[8] ja yhteensä 20 ihmisen maininta ”epäsäännöllisesti liikkuneesta vihreästä valosta taivaalla”[5]. Eräs noin 2 km Apollo Baysta länteen sijainnut silminnäkijä sanoi nähneensä Valentichin koneen jyrkässä laskussa samalla kun vihreä valo leijui tiukasti sen yläpuolella[5].

Ufologien mukaan nämä kertomukset ovat erityisen merkittäviä, koska haastattelut oli tehty vuosia ennen vihreän valon mainitsevien täydellisten radiolokien julkaisua vuonna 1982.[8][7]

Ehdotetut selitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavanomaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valentich olisi ehkä voinut lavastaa oman katoamisensa, sillä ihanteellisista olosuhteista huolimatta konetta ei missään vaiheessa havaittu tutkalla. Cape Otwayn kautta lennettyään hänellä olisi ollut koneessaan tarpeeksi polttoainetta 800 kilometrin matkalle[9], ja Melbournen poliisi sai ilmoituksia salaperäisen kevyen koneen laskeutumisesta Cape Otwayn suunnalla samoihin aikoihin Valentichin häviämisen kanssa.[10] Hän saattoi myös tehdä itsemurhan ja keksiä tarinan aluksesta pilana. Valentich ei ollut lainkaan yhteydessä King Islandin kentälle lentokentän valaisemisesta häntä varten[4].
  • Vuonna 2000 tehdyn Richard Hainesin ja Paul Normanin tutkimuksen mukaan kone putosi mereen moottori- ja radio-ongelmien takia Valentichin menettäessä suuntavaistonsa. Tutkimus esittää myös, että Bassinsalmen voimakkaat virtaukset olisivat voineet kuljettaa koneen pitkälle ennen sen uppoamista.[5]
  • On myös ehdotettu, että Valentichin näkemä alus olisi kuulunut huumeiden salakuljettajille, jotka joutuivat tappamaan hänet toimiensa salaamiseksi. Vuonna 1992 aktiivinen UFO-skeptikko Philip J. Klass esitti Valentichin itse olevan salakuljettaja.
  • Muun muassa ABC:n Can We Help? -ohjelmassa vuonna 2007 käsitellyssä väitteessä Valentichin arvellaan lentäneen ylösalaisin, jolloin hän olisi havainnut oman lentokoneensa valojen heijastukset vedessä. Lentoviranomaisten mukaan tämä ei kuitenkaan ole mahdollista Cessna 182:n painovoimaan perustuvan polttoaineensyöttöjärjestelmän takia.

Yliluonnolliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliluonnollisina selityksenä tapahtumalle on ehdotettu maan ulkopuolelta tulleen tunnistamattoman lentävän esineen suorittamaa sieppaus- tai tuhoamisoperaatiota.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. VUFORS: The Frederick Valentich Disappearance, ”the largest UFO flap in Australian history
  2. Haines, Norman: ”The in-flight disappearance of Frederick Valentich over Bass Strait, Australia, on October 21, 1978, has become one of the most well-publicized mysteries of aviation since Amelia Earhart disappeared on July 3, 1937.
  3. Chalker, Bill: UFO CASE REPORT: The Valentich Mystery (html) (”It was the extraordinary disappearance of pilot Frederick Valentich (left) over Bass Strait on October 21st, 1978, that thrust the subject of UFOs into the news headlines around the world.”) ufoevidence.org. Viitattu 15. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j Aircraft Accident Investigation Summary Report Ref. No. V116/783/1047 (html) 27. huhtikuuta 1982. Commonwealth of Australia: Department of Transport. Viitattu 15.9.2008. (englanniksi)
  5. a b c d Haines & Norman
  6. Who's Who in Ufology: Richard Haines (html) National Investigations Committee On Aerial Phenomena. Viitattu 15.9.2008. (englanniksi)
  7. a b Haines: Melbourne Episode
  8. a b c VUFORS: The Frederick Valentich Disappearance
  9. Melbourne Age, 28.10.1978, s. 1
  10. The Australian, 24. lokakuuta 1978, s. 2
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.